Media sivuutti Reclaim the Capen poliisiväkivallan

Huhtikuussa Pyhäjoella poliisi ampui ydinvoima-aktivisteja projektiiliaseella ja sähkölamauttimella. Perinteisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa virkavallan ylilyönnit jäivät sivumainintojen tasolle.

Ruohonjuuritason kamppailu Fennovoiman ydinvoimalaa vastaan nousi jälleen otsikoihin, kun Pyhäjoella alkoi perjantaina 22.4.2016 Reclaim the Cape -toimintaviikko. Tapahtuman tavoitteena oli hidastaa rakennustöitä suoran toiminnan ja kansalaistottelemattomuuden keinoin. Maailmalla toteutettujen massa-aktioiden innoittama toimintaviikko keräsi toista sataa osallistujaa Suomesta ja Euroopasta sekä aina Yhdysvalloista asti.

Reclaim the Cape oli jatkumoa antiautoritaariselle protestileiritoiminnalle, jota Pyhäjoella oli harjoitettu huhtikuusta 2015 alkaen. Protestileiri toimi ensin Hanhikiven niemellä Hyökyaalto-verkoston nimissä ja sittemmin valtatie 8:n varrella Stop Fennovoima -verkostoksi organisoituneena autonomisena yhteisönä.

Reclaim the Capen aikana Pyhäjoella järjestettiin kaksi rakennustyömaalle johtavan tien blokkausta sekä joukko muita aktiota, työpajoja ja luentoja. Toiminta päättyi kuitenkin ennenaikaisesti poliisin häätöihin torstaina 28. ja perjantaina 29.4. Mellakkavarusteisiin sonnustautuneet poliisit tyhjensivät alueen kaksi protestileiriä sekä ottivat kiinni ja pidättivät joukon niissä oleskelleita ihmisiä.

Massiivisten poliisioperaatioiden myötä Reclaim the Capesta uutisoitiin verrattain laajasti aina kansainvälisiä medioita myöten. Uutisoinnin keskittyminen enemmän tai vähemmän sensaatiohakuisesti aktivistien toimintaan oli odotettavissa. Toimintaviikolle osan aikaa itse aktivistina osallistuneena en kuitenkaan ole voinut olla pistämättä merkille räikeää eroa, joka paikalla olleiden kokemusten ja valtamediauutisoinnin välillä oli koskien poliisin toimintaa.

Vuoropuhelua ”vähemmän tappavilla” aseilla

Reclaim the Cape -toimintaviikolle massiivisesti varustautunut ja voimakeinoja säästelemätön poliisi hyödynsi kaikkia aktivistien taholta kohtaamiaan vastauksia mediatilan hallinnassaan. Ylen, Helsingin Sanomien, MTV:n, iltapäivälehtien ja oululaislehti Kalevan raportoinnissa aktivistien esiin nostamat tiedot poliisin harjoittamasta kohtuuttomasta väkivallasta jäivät vähäiselle huomiolle. Tietoja julkaistiin Stop Fennovoima -blogissa sekä lähetettiin lehdistötiedotteina suoraan medialle yhteystietojen kera. Toimintaviikon ajalta löytyy useampia poliisin voimankäyttötapauksia, joiden osalta olisi voinut odottaa enemmän julkista polemiikkia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja ristiriitakysymyksissä valtamediat asettuivat kyseenalaistamatta tukemaan poliisin versiota tapahtumista.

Reclaim the Capen aattona poliisi oli tiedottanut haluavansa sopia hyvässä hengessä aktivistien kanssa pelisäännöistä (1). Heti toimintaviikon ensimmäisenä päivänä protestileiri tiedotti poliisin pysäyttäneen kansalaistottelemattomuustempauksen Fennovoiman yhdystiellä suihkuttamalla ”ennätystahdilla pippurikaasua kaikkea liikkuvaa kohti” (2). Samalla kerrottiin, että viikkoa aiemmin kaivinkoneeseen kaulastaan lukolla kiinnittyneeseen henkilöön oli käytetty kolmesti sähkölamautinta. Välikohtauksesta julkaistiin lukuisia artikkeleja, joissa osassa aktivistit omilla nimillään ja kasvoillaan kommentoivat tapahtunutta poliisiväkivaltaa (3,4). Sähkölamauttimen käyttö erityistapauksena jäi kuitenkin sivuun. Ase tuli kymmenen vuotta sitten mukaan Suomen poliisin valikoimaan. Silloin sisäministeriön poliisiosaston Seppo Sivula vakuutti Kaleva-lehdelle, että ”Suomen poliisi pyrkii siihen, että se [sähkölamautin] on voima-asteikkomme yläpäästä. Ei sitä käytetä kevyin perustein” (5). Etälamautinta käytettäisiin vain tilateissa, joissa ”uhkaavasti käyttäytyvä henkilö on saatava hallintaan eivätkä kiellot ja käskyt ja mahdollisesti fyysiset voimakeinotkaan auta”. Satoihin kuolemantapauksiin Yhdysvalloissa ja putkakuolemaan myös Suomessa yhdistetetyn sähkölamauttimen käyttö on sittemmin yleistynyt arkipäiväkseksi. Vuonna 2015 Suomen poliisi käytti sähkölamautinta 279 kertaa, jopa 65 % enemmän kuin vielä vuosikymmenen alussa (6). Reclaim the Capen kohdalla toimittajat eivät käynnistäneet keskustelua siitä, miten kaulastaan lukittautunut ihminen olisi muodostanut sellaisen väkivaltaisen uhan poliiseille, joka poliisin oman linjauksen mukaan olisi oikeuttanut sähkölamauttimen käytön.

Leirin häädön 28.4. yhteydessä aktivistit raportoivat poliisin ampuneen FN 303 -projektiiliaseella ihmisten ylävartaloita ja päitä kohti (7). Projektiileja oli ammuttu muun muassa ruokatarjoiluista vastannutta keittiöryhmää vastaan. Tämä ”vähemmän tappavaksi” määritelty ase tuli poliisin koekäyttöön vuonna 2014. Muualla Länsi-Euroopassa FN 303 on ollut käytössä ainoastaan Luxemburgissa ja Belgiassa. Yhdysvalloissa aseen poliisikäytöstä luovuttiin, kun siitä aiheutui kuolema mielenosoitustilanteessa. Asetta hankkiessaan poliisihallitus myönsi sen riskit ja totesi tuolloin, että ”Tällaiseen voimankäyttövälineeseen turvaudutaan vain pakon edessä” (8). FN 303:n ensimmäinen ja ennen Pyhäjokea ainoa käyttö mielenosoituksessa tapahtui Helsingissä itsenäisyyspäivänä 2015. Tuolloin aseen käyttö nostatti keskustelua aina suurimpia mediajulkaisuja myöten, ja huomion saattelemana poliisi sanoi järjestävänsä tutkinnan asiasta. Reclaim the Capen tapauksessa ainoastaan Etelä-Suomen Sanomat lähti kyseenalaistamaan projektiiliaseen käyttöä ja kysyi asiaan kommenttia ihmisoikeuksiin erikoistuneelta asianajalta (9). YLE ja Helsingin Sanomat päinvastoin normalisoivat tapahtunutta kirjoittamalla, että kyseessä on ase, jota ”käytetään erityisesti mellakkatilanteessa” (10) ja ”jota poliisi on aiemminkin käyttänyt mielenosoitustilanteessa” (11). Missään mediassa ei myöskään nostettu esiin kysymyksiä siitä, miten maanomistajien luvalla pystytetyille leireille asettuneet ihmiset muodostivat uhkan yleiselle järjestykselle (peruste, jota poliisi käytti alueelle tunkeutumiselle) (12).

Omat mediapimentoon jääneet lukunsa ovat häädetyille protestileireille aktivisteilta jääneen omaisuuden hävittäminen poliisin toimesta (13) sekä Raahen poliisilaitokselle säilöttyjen aktivistien kohtelu (14). Pidätettyjen kohtaamista oikeusrikkomuksista tarttui uutisoimaan lopulta ainoastaan ruotsinkielinen Yle (15).

Marginalisointi poliisiväkivallan oikeuttajana

Joukkotiedotusvälineet ovat perinteisesti halunneet näyttäytyä vallan ja valtaa käyttävien instituutioiden valvojana. Journalistisiin ohjeisiin on kirjattu totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen pyrkiminen. Omien ideaaliensa mukaan toimivan median voisi odottaa asettavan erityisen suurennuslasin alle sen instituution toiminnan, jolle on ”yhteisen edun” nimissä määritetty väkivallan monopoli. Tämän toteutumista tai toteutumatta jäämistä voi arvioida seuraamalla viime vuosien uutisointia mielenosoituksista, joissa poliisi on käyttänyt voimakeinoja mielenosoittajia kohtaan. Tyypillisessä ”Poliisi joutui turvautumaan”-raportoinnissa esitetään poliisin – tämän itsensä tuottamaan tiedotukseen nojautuen – toimivan reaktiivisessa roolissa, mielenosoittajien väkivallan hillitsijänä. Samalla poliisin toiminnan mahdollisesti provokatiivinen luonne sivuutetaan. Mielenosoittajat taas ovat asemassa, jossa joka ikisen olisi provosoitumatta siedettävä mellakkapoliisin sähkö, kaasu, projektiilit, koirat ja hevoset, sillä yksikin rikkoutunut poliisiauton ikkuna riittää ”Mielenosoitus äityi hulinoinniksi”-otsikoihin.

Poliisi on tietoinen, että se asettuu journalistisessa arvioissa valovuosien päähän aktivisteista, mitä tulee sen oletettuun luotettavuuteen lähteenä. Protestileiritoiminnan päättymistä tavoittelevan poliisin näkökulmasta julkisuudenhallinta on sitä edullisempaa, mitä väkivaltaisempana ja rikollisempana aktivistit pystytään suurelle yleisölle esittämään. Fennovoiman vastaisen kamppailun yhteydessä onkin ollut merkkejä virkavallan määrätietoisesta pyrkimyksestä marginalisoida protestitoiminta rikolliseksi ja väkivaltaiseksi ääri-ilmiöksi. Jo kesällä 2015 Oulun poliisilaitoksen päällikkö Sauli Kuha kirjoitti poliisin sivuilla, kuinka Pyhäjoen Hanhikiven niemelle on leiriytynyt väkivaltainen rikollisjoukko (16). Samassa kirjoituksessa Kuha vaati paikallisten tukijoiden päitä vadille peräänkuuluttamalla, kuka tätä joukkoa ”huoltaa, ruokkii ja saunottaa”. Marraskuussa 2015 julkaistu sisäministeriön Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus listasi uusnatsien ja jihadistien rinnalla nousevana uhkana ydinvoimanvastaisen laittoman suoran toiminnan. Reclaim the Capen jälkeen Ylivieskan poliisin ylikomisario Veijo Alavaikon annettiin kyseenalaistamatta julistaa Kalevassa, että toimintaviikon aikana ei toteutettu ”minkäänlaisia laillisia ja rauhanomaisia tempauksia” (17). Yhtälailla ilman kritiikkiä meni läpi Oulun poliisin valvonta- ja hälytysyksikön johtajan Arto Aution ilmoitus, että vastedes jo pelkkä Pyhäjoella naamioituminen tulkitaan valmistautumiseksi laittomuuksiin (18).

Huligaanit ja sotaleikkien leikkijät

Lähtökohtaa median linjaan suhteessa aktivisteihin ja erityisesti radikaaliin suoraan toimintaan voi hakea niiden vallitsevia valtasuhteita säilyttävästä institutionaalisesta tehtävästä. Uutisointiin sisällytetyillä määritelmillä, arvotuksilla ja luokituksilla media rakentaa keskivertoyleisöä, joka sopii sen edustamaansa yhteiskuntamalliin, liberaaliin demokratiaan. Näihin raameihin kansalaistoiminta sinänsä mahtuu erittäin hyvin, kunhan se tapahtuu julkisen keskustelun tasolla tai edustuksellisia ja juridisia kanavia pitkin. Tässä suhteessa kaikki kansallisvaltion virallisesti tarjoamat puitteet ohittava poliittinen toiminta asettuu lähtökohtaisesti soveliaan kansalaisuuden raamien ulkopuolelle – oli se sitten laillista tai laitonta, väkivallatonta tai väkivaltaista, omaisuutta tuhoavaa tai ei. Tämän rinnalla ja siihen pohjautuen yksittäiset joukkotiedotusvälineet ottavat avoimesti tai piilotellusti tiettyjä asemia yksittäisissä poliittisissa kiistakysymyksissä. Viitteitä löytyy myös Fennovoima-kamppailujen ympäriltä: Kalevan uutistuottaja Henrik Ahola on suorasanaisesti myöntänyt lehden rajoittavan protestiuutisointia siksi, että se pitää Fennovoiman hanketta laillisena ja katsoo, että sitä vastaan tulee kamppailla laillisin keinoin.

Käytännön uutisoinnissa median harjoittama ulossulkeminen näkyy siten, että mielenosoittajia ei kuvata ”meinä” vaan ”niinä”. Aktivistit riisutaan poliittisuudesta esittämällä heidät vain rajatussa valossa, joko uhkaavina huligaaneina tai ivallisen mitätöivästi sotaleikkien leikkijöinä. Vaikutelmaa vahvistaa toimittajien keskittyminen tapahtumien kuvailuun niihin kytkeytyvien asiakysymysten käsittelyn sijaan. Reclaim the Capen tapahtumista julkaistiin useita isoimmissa medioissa kymmeniä artikkeleita. Vain harvassa niistä avattiin yksittäisiä lauseita laajemmin aktivistien perusteluja Fennovoiman hankkeen vastustamiselle.

Poliisin toimintaan liittyvissä ristiriitakysymyksissä korostuu näkökulmien epätasa-arvo. Koko virkavaltainsituution auktoriteetilla puhuva poliisi sanoo, aktivistit taas väittävät – mikäli pääsevät ääneen ollenkaan. Median ratkaisujen kannalta tämä tuntuu ymmärrettävältä, kun sana sanaa vastaan -tilanteissa asettuvat vastakkain mahdollisesti toimittajan jopa henkilökohtaisesti tuntema poliisi sekä rikolliseksi leimattu aktivisti. Asetelman voi odottaa vaikuttavan myös aktivistien mahdollisuuksiin oikoa valtamediauutisointia. Lisätietoja poliisin toiminnasta häädössä sisältänyt oikaisupyyntö Ylelle ei johtanut uutisoinnin muuttamiseen. Vastauksessaan Yle korosti toimituksen oikeutta valita näkökulmansa uutiseen; Julkisen sanan neuvosto taas kieltäytyi ottamasta Ylen uutisointiin kantaa Reclaim the Capen keskeneräisen oikeuskäsittelyn takia.

Lopulta on todettava, että median käsitteleminen tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan yhtenäisenä blokkina ei ole kovin hedelmällistä edes radikaalin suoran toiminnan yhteydessä. Valtamedian julkaisuihin kirjoittelee myös kriittisiä toimittajia, joilla on huomattavasti liikkumavaraa kamppailujen uutisoimisessa. Silti virkavallan väärinkäytöksiä selvittämään lähtevän toimittajan mahdollisuudet jäävät hyvin rajallisiksi ilman vedenpitävää näyttöä. Poliisi voi aina kuitata kiusalliset kysymykset pippurikaasun käytöstä auton sisätiloissa lataamalla, että ”kaasua ei ole käytetty, koska se ei sovellu sisätiloissa käytettäväksi” (19) sekä ohittaa projektiiliaseen käytön kyseenalaistamisen toteamalla, että ”poliisin operaatiot ovat onnistuneet hyvin” (9).

Teksti: Simo Porola

Kirjoittaja on ympäristöaktivisti, joka toimii muun muassa Fennovoiman vastaisessa liikkeessä.
Lähteet:
1. Kaleva 21.4.2016. Poliisi varautuu Hanhikiven tapahtumiin ja toivoo keskusteluyhteyttä aktivisteihin
2. Stop Fennovoima 22.4.2016. Reclaim the Cape -toimintaviikko avattu: äiti pippurisumutettu ja kiinniotettu – väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden sijaan poliisin dialogia
3. Kaleva 22.4.2016. Poliisi käytti kaasusumutetta Pyhäjoella – Väliin tullut äiti vietiin putkaan
4. Österbottens Tidning 22.4.2016. Aktivister vill ta över Hanhikiviudden
5. Kaleva 21.11.2007. Poliisin etälamautin aiheuttanut useita kuolemia
6. MTV 30.12.2015. Etälamauttimen käyttö lisääntynyt Suomen poliisissa – laite yhdistetty satoihin kuolemantapauksiin maailmalla
7. Stop Fennovoima 29.4.2016. Polii… anteeksi, isompiensa käskyläiset hyökänneet Stop Fennovoima – ja RtC -leiriin Pyhäjoella: miten olisi pikkuinen apu?
8. Iltalehti 7.12.2015. Tällainen on poliisin käyttämä painease – ”Ei koskaan tähdätä päähän”
9. Etelä Suomen Sanomat 8.5.2016. Muuttuvatko mielenosoitukset entistä väkivaltaisemmiksi?
10. Yle 29.4.2016. Poliisi käytti lamautusasetta kiviä heittäneitä ydinvoimamielenosoittajia vastaan
11. Helsingin Sanomat 29.4.2016. Osa poliiseista sai osumia kivistä Pyhäjoella – ”Tämä on anarkismia, joka kohdistuu nyt poliisiin”
12. Stop Fennovoima 30.4.2016. Pyhäjoen protestileirit pikapurettu: taktinen uudelleenjärjestäytyminen työlistalla – pysykääs lukijalistalla
13. Stop Fennovoima 16.5.2016. Poliisi, joka hävitti kymmenien ihmisten tavarat ja käski etsiä niitä olemattomalta varikolta
14. Stop Fennovoima 13.5.2016. Päivityksiä Pyhäjoella vangittujen tilanteesta ja kohtelusta putkassa
15. Yle 30.5.2016. Svenska miljöaktivister om behandlingen i finskt häkte: Man avhumaniserade oss
16. Poliisista päivää 20.8.2015. Vihapuhetta ja anarkiaa
17. Kaleva 29.4.2016. Poliisi tyhjensi aktivistien leirin Pyhäjoella – operaatioon osallistui kymmeniä poliiseja
18. Kaleva 2.5.2016. Yhdeksän vangittu Pyhäjoen kahakoista – Poliisi tiukentaa otettaan
19. Iltalehti 27.4.2016. Poliisi vapautti kaikki Fennovoima-mielenosoitukseen osallistuneet ympäristöaktivistit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s