Ammattikorkeakouluista tulee osakeyhtiöitä – miksi ei osuuskuntia?

Haastattelimme OTK Jukka Linnaa, joka valmistelee yhtiöoikeudellista väitös-kirjaansa Helsingin yliopistossa.

Millaista ammattikorkeakoulujen kehitys on ollut viime aikoina?
Ammattikorkeakouluilla menee tavallaan aika hyvin. Koulutusta ja tutkintoja arvostetaan yhä enemmän, minkä voi todeta vaikka tämän kevään hakijatilastoista. On hyviä perusteita väittää, että ammattikorkeat ovat opetusotteeltaan perinteisiä yliopistoja edellä. Noin yleisesti. On tai on ainakin ollut enemmän opetusresursseja opiskelijaa kohden. Ja amkkien opettajilta vaaditaan pedagogisia opintoja ja pedagoginen pätevyys, mikä sekin on yliopistopuolella vasta tulollaan.

Eli asiat ovat hyvin?
Kaikenlaista outoakin on käynnissä. Uusi ammattikorkeakoululaki tuli voimaan vuoden alusta. Lain mukaan vain osakeyhtiö voi saada luvan ammattikorkeakoulutoimintaan. No, poliisiammattikorkeakoulu on tästä poikkeus. Tosin käytännössä mikään ei muuttunut. OKM asetti jo aikaisemmin ammattikorkeakoulujen toimiluvan edellytykseksi osakeyhtiöittämisen. Koulujen omistajat, lähinnä kunnat, toimivat mukisematta tämän mukaisesti. Eduskunnalle jätettiin tehtäväksi jälkikäteen vahvistaa yhtiöittämisvaateen laillisuus ja poliittinen konsensus. Soraääniä ei juuri kuulunut. Näin tämä toimii. Sivistysvaliokunta keskittyi pohtimaan oppilaskunnan pakkojäsenyyttä ja siihen liittyvää opiskelijoiden terveydenhuoltoa. Jälkimmäinen on tärkeä asia, mutta pakkojäsenyyskeskustelu oli ehkä vain ovela harhautusliike. Paljon isompia asioita sovittiin niin, että kenelläkään ei valo syttynyt.

Entä amkkien rahoitus?
Omistus on edelleen lähinnä kunnilla, rahoitus tulee nyt pääosin valtiolta. Osakeyhtiöt ovat kyllä tehokkaita täyttämään määrällisiä tavoitteita keinoista piittaamatta. AMK-OY:t on pantu kilpailemaan keskenään samasta valtion rahoituspotista. On selvää, että opintopisteitä alkaa tippua ja valmistumisajat lyhentyä, kun lähinnä näitä rahoittaja mittaa ja näiden perusteella rahaa antaa. Kaikki myöntävät, että rahoitusmalli ohjaa määrään, ei laatuun. Mutta oikeastaan kyse on syvemmästä ongelmasta. Korkeakoulujen pitäisi olla oppimis- ja tutkimusyhteisöjä, ei tehtaita.

Mutta osakeyhtiö siis kuitenkin jotenkin toimii…
Osakeyhtiölain olettama osakeyhtiön toiminnan tarkoitukseksi on voiton tuottaminen omistajille. Ammattikorkeakouluosakeyhtiö ei kuitenkaan uuden lain mukaan saa edes pyrkiä voiton tuottamiseen. Ammattikorkeakouluille on siten valittu muoto, joka on viritetty johonkin aivan muuhun kuin oppimisen tuottamiseen. Tätä vikaa on ammattikorkeakoululaissa yritetty korjata monin paikkaustoimin; lopputuloksena on eräänlainen runneltu ei-osakeyhtiö.

Mitä syitä osakeyhtiöittämisen takana on?
Sitä ei oikeasti tunnu kukaan tietävän tai tunnustavan. OECD:n muistiot, selvityshenkilöiden raportit, konsulttilausunnot ja hallituksen esitys perustelivat yhtiöittämistä monin irrallisin heitoin. Autonomia ja erillinen oikeushenkilöllisyys ovat yliopistouudistuksen tavoin keskeisiä argumentteja. Tässä autonomia tarkoittaa irtautumista kuntaomistajien valvonnasta ja kuntakonserniohjauksesta. Kunnille jää käytännössä vain oikeus valita osa hallituksen jäsenistä. Ministeriön ohjaus- ja valvontavalta vahvistuu omistajien valtaoikeuksien rajoitusten, rahoitusratkaisujen, toimilupamenettelyn ja raportointijärjestelmien myötä entisestään. Kuntia tai ainakaan niiden virkamiehistöä tai muita ammattikorkeakoulujen omistajia tämä ministeriön vallankaappaus ei näytä huolettavan. Osakeyhtiöittämistä on lisäksi perusteltu osakeyhtiöiden joustavuudella, yksinkertaisuudella, virtaviivaisuudella, ennustettavuudella ja uusilla rahoitusmahdollisuuksilla. OKM:n konsulteiksi palkkaamat asianajotoimistot ovat puhuneet myös siitä, että ”rahalle tarvitaan isäntä” ja että osakeyhtiölain tahdonvaltaisuusperiaate mahdollistaa yksimielisten omistajien päättää asioista. Nämä perusteet ovat vähintäänkin keinotekoisia, suurelta osin jopa todellisuuspakoisia. Kunnallislain uusi EU-lähtöinen yhtiöittämisvelvoitekaan ei koske ammattikorkeakouluja. Ainoaksi kunnon perusteluksi jää perinteinen cosi fan tutti – kaikkihan niin tekevät. Managerialismi on aikamme ajatusmuoto ja osakeyhtiö on managerialistien hiekkalaatikko.

Eikö todella ole mitään järkeenkäypää syytä osakeyhtiöittää?
Joitakin todellisia syitä voi arvailla. Ehkä osakeyhtiöittäminen on valmistautumista vaihtoehtoon, jossa ammattikorkeakoulut sulautetaan yliopistoverkostoon. Näinhän tehtiin Englannissa 1990-luvulla. Merkkejä ja aloitteita on ollut ilmassa paljon – varsinkin uuden lain voimaantulon jälkeen. Olisi kuitenkin ollut asiallista tuoda tämä perustelu mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sovittuihin päätöksentekomenettelyihin. Poliittinen rohkeus ei varmaan vain riittänyt.

Entä yliopistot?
Yliopistouudistuksesta sentään keskusteltiin – ja kamppailu jatkuu.  Kyllä niissäkin on selvästi siirrytty yhteisöllisestä mallista kohti firman muotoa, vaikka juridinen muoto onkin eräänlainen säätiö. Ja monet tukipalveluista on yhtiöitetty; osakeyhtiömäisyys ja managerialismi nakertavat sisältä ja sivulta.

Olisiko voitu tehdä toisin?
Ehkä ammattikorkeakoulujen osalta yhtiöittämiskiima oli niin kova, että sitä ei voitu vastustaa. Tämän tarpeen olisi tyydyttänyt osuuskunta. Se harjoittaa taloudellista toimintaa niin, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita. Tämä sopisi ammattikorkeakouluille paljon osakeyhtiötä paremmin. Hallituksen parin vuoden takaisessa esityksessä uudeksi osuuskuntalaiksi uudistuksia perusteltiin uusien toiminta- ja rahoitusmallien tarpeellisuudella tilanteessa, jossa julkisten palvelujen tuotantoa on tehostettava. Nopeasti sekin unohtui.

Ketkä olisivat olleet osuuskunnan jäseniä?
Jäseninä voisivat olla kuntien lisäksi opiskelijat ja opettajat. Tämä synnyttäisi aivan uudenlaisen perustan amkkien tehtävien hoitamiseksi ja yhteisöllisen oppimisen vahvistamiseksi.  Ja alumnit olisivat voineet vaikka jäädä jäseniksi. Tältä pohjalta voisi rakentaa kertakaikkisen erilaisen, uraauurtavan oppimisympäristön.

Onko tästä jotain opittavaa?
Aina voisi miettiä, että onko tämä osakeyhtiö tosiaan ainoa vaihtoehto. Tai onko tälle muutokselle edes kunnon perusteita. Tai voisiko jotain muuta vaihtoehtoa edes kokeilla.  Ehkä suurin salaliitto on se, että salaliittoja ei edes tarvita. Riittää, että väki ajattelee yhdensuuntaisesti eikä tunnista ajattelunsa rajoja.

Haastattelija Lauri Linna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s