Esimerkkiopiskelijalla ei ole lapsia

Opintoaikarajauksista ja opintotuen ehtojen kiristyksistä tulee mieleen putki, jossa opiskelijat opiskelevat nopeasti ja tehokkaasti täsmätutkinnon, eivät kuluta energiaa iltatöissä, eivätkä missään tapauksessa poikkea ihanteellisesta elämänjärjestyksestä, jossa opintoja seuraa vakituinen työpaikka ja sitten vasta perheen perustaminen.

”Kuvitteellinen opiskelija ei tee muuta kuin opiskelee”, Pinja, 27, summaa. ”Kuinka moni muka oikeasti on sellainen?”

Pinja valmistui viime vuonna suomen kielestä. Opiskeluaikaa hän kuvaa silppumaiseksi, kun juostiin töistä luennolle ja välillä vaihdettiin lennossa puoliso Tuomon kanssa lastenhoitovuoroa metroasemalla, jotta kumpikin vanhemmista sai tehtyä opintojaan.

Jussi, 40, opiskelee elintarvikealaa ja Mikko, 29, eläinlääketiedettä. Kumpikin tekee toista tutkintoa, ja kummallakin on kaksi lasta. Tenttiin on luettava lasten päivärytmin mukaan, eikä iltoja ja viikonloppuja voi käyttää vain opiskeluun. Lasten sairastelu voi sotkea suunnitelmat ja siirtää tärkeän tentin jopa vuodella eteenpäin. Tällaisissa tilanteissa on auttanut yliopiston joustava suhtautuminen.

”Pienet lapset sen sijaan eivät ymmärrä, jos sanoo, että ’nyt ei ole aikaa’”, Mikko sanoo. ”Toisaalta nyt voi elää kahdenlaista elämää”, Jussi sanoo. ”Omalla ajalla täytyy opiskella täysipainoisesti, ja lasten kanssa tekee jotain ihan muuta kuin opintoja.”

HYY on tutkinut perheellisten opiskelijoiden kokemuksia vuonna 20121. Raportin mukaan noin 9–13 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on huollettavia lapsia. Raha, lastenhoidon järjestäminen ja opintojen joustamattomuus aiheuttavat ongelmia. Monelle yliopiston lapsiparkki on korvaamattoman tärkeä – mutta se on usein täynnä eivätkä kaikki saa hoitoaikoja. Myös sijainti on keskustakampuksen ulkopuolella opiskeleville hankala.

”Jos täällä Viikissäkin olisi lapsiparkki, käyttäisimme sitä varmasti”, Jussi sanoo. ”Lapset ovat osan viikkoa päivähoidossa, mutta muina aikoina lapsiparkkinamme toimivat appivanhempani. Heidän apunsa on itse asiassa mahdollistanut opiskeluni.”

Pinja ja Tuomo hoitivat lasta vuorotellen opintojen ja työn lomassa. Enemmän stressiä aiheutti raha.

”Opiskelijana on hyväksyttävää olla köyhä. Se ei tunnu leimaavalta, koska kaikki tietävät sen olevan todennäköisesti väliaikaista. Toimeentulosta on silti joutunut valtavasti stressaamaan. Kuitenkin olemme aina pärjänneet jotenkin. Joskus vanhemmat ovat auttaneet taloudellisesti.”

Ongelmia aiheutti yleisen asumistuen piiriin siirtyminen. Sen vuoksi asumisen tuki laski perhekoon kasvaessa ja perheen tulot romahtivat. Tällaisessa tilanteessa tulovajetta voi olla mahdoton paikata edes työnteolla opintotuen tulorajojen vuoksi. Tuloraja on sama riippumatta siitä, asuuko yksin vai pitääkö samalla rahalla elättää lapsiakin. Pahimmillaan se voi johtaa tuloloukkuun. Pinjan mielestä lapset pitäisikin huomioida tulorajoissa ja opintotuessa pitäisi olla lapsikorotus.

Mikko korostaa kohtuuhintaisen asumisen merkitystä. Sen ansiosta hän on voinut opiskella päätoimisesti ja tehdä töitä vain silloin, kun ei ole opintoja.

”Olemme olleet onnekkaita, sillä olemme aina saaneet Hoasilta asunnon elämäntilanteiden vaihtuessa. Yksityisillä vuokramarkkinoilla joutuisimme tyytymään perheen kokoon nähden liian pieneen asuntoon, ja todennäköisesti joutuisin käymään töissä. En tiedä, miten opiskelu silloin onnistuisi.”

Pinjan mielestä pitäisi antaa enemmän vapautta opiskeluun, päinvastoin kuin nyt ollaan tekemässä.

”Pitäisi tukea enemmän perheen ja opiskelun yhteensovittamista ja työssäkäyntiä. Työnteko on käytännössä pakko jo rahan takia, ja siitä on hyötyä, vaikka se hidastaisikin opintoja. Ei kukaan ota töihin maisteria vailla työkokemusta. Rajoitusten sijaan tarvitaan vähemmän tuskaista byrokratiaa ja enemmän lapsiparkkitoimintaa.”

Ensi syksystä alkaen opintotukea voi saada vain yhteen samanarvoiseen tutkintoon, mikä varmasti kaventaa joidenkin opiskelijoiden mahdollisuuksia löytää oma alansa. Perheellisen kohdalla se voi jopa estää opiskelun. Mikko toteaa, että jos toisen tutkinnon tiellä olisi ollut suuria taloudellisia esteitä, hän tuskin olisi aloittanut opintoja siinä elämäntilanteessa.

”Oman tien löytäminen voi kestää kauan”, Jussi sanoo. ”Voi käydä kuten minulle, että ensimmäinen tutkinto ei ollutkaan itselle sopivalta alalta. Opiskelun vapauden rajoittaminen on täysin käsittämätöntä. Sivistysvaltiossa koulutusta arvostetaan.”

Elina Loisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s