Asevelvollisuudesta vuonna 2013

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta järjesti torstaina 5.9. seminaarin aiheesta ”Maanpuolustus, sukupuoli ja tasa-arvo”. Aamupäivällä seminaarissa keskityttiin asevelvollisuuden historiaan ja periaatteisiin. Viimeistään iltapäivällä kuulijalta alkoi puskea savua korvista, kun osa seminaariin kutsutuista puhujista kieltäytyi näkemästä, että asevelvollisuus voisi jollain tapaa olla tasa-arvon kannalta ongelmallinen instituutio.

Tilaisuudessa puhunut perussuomalaisten Jussi Niinistö muun muassa esitti, että ”yleinen asevelvollisuus on nimenomaan tasa-arvoinen tapa toteuttaa maanpuolustusvelvollisuus. Se on tasa-arvoinen kaikille miehille ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneille naisille. Asevelvollisessa armeijassa yhteiskuntaluokasta, varallisuudesta tai koulutustaustasta riippumatta kuka tahansa voi edetä upseeriksi.” Esitys on Niinistöltä liikuttavaa luokkatietoisuutta, mutta jättää tyystin käsittelemättä sen, millä perusteella on oikein, että vain miesten täytyy suorittaa asepalvelus.

Everstiluutnantti, valtiotieteiden tohtori Juha Mälkki puolestaan kieltäytyi ottamasta kantaa asevelvollisuuteen sukupuolinäkökulmasta, sillä hänestä ”armeijassa palvelevat miehet ja naiset ovat keskenään aivan samanlaisia”. Miksi Mälkki on edes suostunut ”Maanpuolustus, sukupuoli ja tasa-arvo” -nimiseen seminaariin puhujaksi, jos ei kerran aio käsitellä sen aihetta lainkaan, jää epäselväksi.

Myös aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino ilahdutti seminaaripäivänä kirjoituksellaan Ohi on -kampanjasta. Leinolle raivokohtauksen aiheuttaneessa kampanjassa on kyse kansalaisaloitteesta asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Kampanjan nettisivut ovat osoitteessa http://www.ohion.fi/ ja kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa täällä.

Leinon tekstissä esiintyvät poleemisemmassa muodossa pitkälti samat argumentit kuin Niinistön puheessa, enkä siksi kommentoi sitä tässä yhteydessä tämän enempää. Keskityn sen sijaan Niinistön seminaarissa pitämään puheeseen, joka myös julkaistiin lyhennettynä versiona hänen blogissaan heti seminaarin jälkeen. Puheessaan Niinistö nosti hyvin esiin niitä näkökantoja, joilla asevelvollisuutta perinteisesti puolustetaan. Käsittelen kirjoituksessani näitä kolmessa osiossa.

1. Keskustelu oikeuksista ja velvollisuuksista

Niinistö vetosi puheenvuorossaan voimakkaasti siihen, että kansalaisilla on oikeuksien lisäksi oltava velvollisuuksia isänmaataan kohtaan. Niinistö näkee individualisoitumisen, yhteisöllisyyden häviämisen ja nuorten itsekkään asenteen syynä asevelvollisuuden ja maanpuolustustahdon rapautumiseen. ”Ei aina voi olla vaan että minä, minä minä! Välillä täytyy olla myös velvollisuuksia.”

Ajatus minkäänlaisesta velvollisuudesta isänmaata kohtaan itsessään on kyseenalainen. Vaikka tämän ajatuksen hyväksyisikin, on yhä kysyttävä miksi tämä velvollisuus tulisi suorittaa tavalla, joka on haitallinen yksilölle väkivallan ja ahtaan mieskuvan takia sekä kallis yhteiskunnalle muun muassa puuttuvien verotulojen takia. Lähes puolikkaan ikäluokan sulkeminen vähintään kuudeksi kuukaudeksi kasarmeihin valmistautumaan kuviteltuun sodanuhkaan tuskin on tarkoituksenmukaista, saati edullista yhteiskunnalle.

Kuten Jussi Niinistö varmasti tietää, Suomen kansalaisilla on jo erilaisia velvollisuuksia valtiota ja toisiaan kohtaan, kuten vero- ja oppivelvollisuus. Näiden velvollisuuksien suorittamisesta koituva hyöty yhteiskunnalle on helpompi nähdä kuin asevelvollisuuden mahdollinen hyöty. Asevelvollisuudella varaudutaan ikuisesti hypoteettiseen tilanteeseen, mutta ei tuoteta mitään (verotuloja, hyvinvointia tms.). Useissa muissa maissa on jo luovuttu asevelvollisuudesta, eikä niissä ole ajauduttu anarkiaan. On ainakin Euroopan mittakaavassa pikemminkin poikkeus, että Suomi ylläpitää itsepintaisesti asevelvollisuusjärjestelmää.

Olisikin parempi, jos velvollisuuksien suorittaminen tarkoittaisi lasten, vanhuksien, sairaiden ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtimista eikä puolen vuoden talvisotalarppiin osallistumista. Miksei siis kaikille, miehille ja naisille pakollista siviilipalvelusta tai vapaaehtoista kansalaispalvelusta?

Armeijainstituution rinnalla myös siviilipalveluksen oikeutus on kyseenalainen, koska sekin koskee vain miehiä. Sivari myös ylläpitää armeijan asemaa. Siviilipalvelusta radikaalimpi vaihtoehto on totaalikieltäytyminen. Aseistakieltäytyjälitto korostaa totaalikieltäytymistä poliittisena tekona, joka pyrkii horjuttamaan armeijainstituution valta-asemaa ja kritisoi asepalveluksen epäkohtia.

Totaalikieltäytyjät kieltäytyvät valtionpalveluksesta eri syistä, ja syitä voi olla yhtä monta kuin on kieltäytyjiä. Yksi motiivi voi olla se, että totaalikieltäytyjä näkee siviilipalveluksen suostumisena valtion tarjoamaan kompromissiratkaisuun. Tämä kompromissi ei horjuttaisi asepalvelusinstituutiota, vaan ylläpitäisi ja uudistaisi armeijan luomaa väkivaltakuvastoa. Jos pakollista asepalvelusta ei olisi lainkaan, ei siviilipalvelukseen menevää henkilöä voisi luonnollisesti syyttää armeijan valta-aseman tukemisesta.

Asevelvollisuus kytkeytyy myös kysymykseen kansalaisuudesta ja demokratiasta. Niinistön mielestä ”Maanpuolustustietoutta emme saa evätä naisilta, sillä kaikilla Suomen kansalaisilla on perustuslaillinen velvollisuus osallistua isänmaan puolustamiseen.” Eivätkö muiden kuin miessukupuolen edustajat sitten ole Suomen kansalaisia?

Yleisen asevelvollisuuden ajatus on peräisin yhteiskunnista, joissa naisilla ei vielä ollut samanveroisia kansalaisoikeuksia kuin miehillä. Tuolloin oli loogista, että kansalaisuus kytkettiin miesten asevelvollisuuteen. Asevelvollisuuden suorittaminen oli kansalaisuuden merkki ja edellytys. Mitään välttämätöntä tai luonnollista yhteyttä maskuliinisuudella ja asevelvollisuudella ei kuitenkaan ole. Nykyään, kun ainakin periaatteessa myös muilla kuin miehillä on yhtäläiset kansalaisvelvollisuudet, asevelvollisuuden ja kansalaisuuden yhteen kytkeminen on tullut ristiriitaiseksi. Perustuslaissa ei mainita, miten muiden kuin miesten, saati asevelvollisuudesta vapautuksen saaneiden miesten tulee suorittaa velvollisuutensa isänmaan puolustamiseen.

Tähän on naisten suhteen todettu, että naiset suorittavat velvollisuutensa isänmaalle synnyttämällä lapsia. On kuitenkin ontuvaa verrata lasten synnyttämistä asepalvelukseen. Kaikki eivät synnytä eikä kukaan ole ehdottanut niiden naisten, jotka eivät synnytä pakollista asepalvelusta tai rangaistusta synnyttämättä jättämisestä. Lapsen hankkiminen on huomattavasti suurempi vastuu kuin asepalvelus. Lisäksi tämä tulkinta pohjaa käsitykseen, jonka mukaan lapsen luonnollinen ja ensisijainen kasvattaja on aina äiti.

Synnytysargumentin lisäksi on joskus esitetty ns. kompensaatioargumentti. Kompensaatioargumentilla tarkoitetaan sitä, että niin kauan kuin naisten asema työelämässä on huonompi kuin miehillä, on oikein, että miehet suorittavat asevelvollisuuden. Tämä ajatusmalli muuttuu kuitenkin kestämättömäksi, jos argumentin kääntää toisin päin. Tuskin kukaan voi olla sitä mieltä, että koska miehet suorittavat asevelvollisuuden, naisten aseman on oltava työelämässä huonompi. Kyse on kahdesta eri ongelmasta, joista molempien tulee muuttua kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Niinistö selvittää kantaansa naisten asevelvollisuuteen seuraavasti: ”En kannata ns. sukupuolineutraalia asevelvollisuutta. Sille ei ole yksinkertaisesti Suomessa maanpuolustuksellista tarvetta eikä taloudellisia edellytyksiä. Kannatan kuitenkin naisten osallistumista kutsuntoihin.” Käytännössä kuitenkaan edes miesten varaan rakentuvaa asevelvollisuusjärjestelmää ei voida pitää puolustuksellisesti uskottavana, sillä Suomen asevelvollisuusarmeija on yksinkertaisesti häviävän pieni Venäjän asevoimiin verrattuna. Tämä näkökanta toimii perusteluna naisten osallistumiselle uskottavan asepalveluksen rakentamiseen. Asevelvollisuuden kannattajat vetoavat usein siihen, että yleinen asevelvollisuus luo mahdolliselle viholliselle liian suuren kynnyksen hyökätä Suomeen, sillä suhteellisesti pienikin armeija tekee hyökkäämisen kalliiksi. Varmasti olisi järkevämpiäkin tapoja varmistaa maan turvallisuus kuin pitää miehiä tykinruokavarastona?

2. ”Miesten koulu”

Asevelvollisuuden puolustajien argumenteissa taustalla on usein ajatus armeijasta paikkana, jossa kasvatetaan pojista miehiä ja luodaan miesten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nuoret miehet nähdään luonnostaan kurittomina yksilöinä, joilla on alati taipumus luisua turmion tielle. Tämän takia nuoret miehet tarvitsevat kuria ja vanhempien miesten ohjausta. Armeijassa kuri sisäistetään ja siitä tulee käytöstä sisältäpäin ohjaava periaate, jonka kautta nuoret miehet saadaan integroitua yhteiskuntaan. Asevelvollisuuden puolustajat esittävät, että ilman armeijan kasvattavaa roolia nuoret miehet syrjäytyvät helposti. Asevelvollisuuden yhteys kansalaiskasvatukseen on kuitenkin ongelmallinen, sillä se ylläpitää essentialistisia oletuksia sukupuolille tyypillisestä käyttäytymisestä ja niille sopivista tehtävistä.

Kuten seminaarissa puhunut tutkija Teemu Tallberg toi esiin, oppi miestenvälisestä yhteenkuuluvuudesta voi olla seurauksiltaan myös hyvin negatiivinen. Armeijakontekstissa yhteenkuuluvaisuus alkaa usein rakentua samanlaisuuden oletukselle, jolloin kaikesta erilaisesta tulee uhka ryhmän koheesiolle. Tämä johtaa naisten, seksuaalivähemmistöjen, maahanmuuttajien ja muilla tavoilla erilaisten ihmisten syrjintään. Syntyy ”maskuliinisuuden linnake”, jossa ryhmän jäsenten on jatkuvasti erilaisilla teoilla osoitettava kuuluvansa joukkoon. Tämä voi Tallbergin mukaan johtaa riskikäyttäytymiseen kuten liialliseen alkoholinkäyttöön ja prostituoitujen palvelusten käyttämiseen oman heteroseksuaalisuuden todistamiseksi. Tällaisessa järjestelmässä miehillä eikä muillakaan ei ole hyvä olla.

3. Turvallisuustilanne ja uhkakuvat

Jos ja kun Niinistönkin mielikuvituksessa ensisijainen sotilaallinen uhkakuva on hyökkäys Venäjältä, tulisi varmaan tarkastella Venäjän asevoimien resursseja ja Venäjän mahdollista halukkuutta hyökätä syystä tai toisesta Suomeen. Lyhyesti voidaan sanoa, että Suomen armeija on piskuinen verrattuna rajanaapurin asevoimiin, eikä Suomen armeijan koolla ole mitään vaikutusta Venäjän kiinnostukseen Suomea kohtaan. Lisäksi Venäjän turvallisuuden uhkakuvat ovat Suomen kannalta päinvastaisessa suunnassa.

Niinistön mielestä ”Asevelvollisuudessa on kyse siitä, miten tehokkaimmin ja edullisimmin järjestämme oman maamme puolustuksen. Suomen kokoisen maan uskottava puolustaminen on käytännössä mahdotonta ilman yleistä asevelvollisuutta. Asevelvollisuudesta luopumista vaativat juuri ne tahot, jotka eivät ole kiinnostuneita maanpuolustuksesta.” Väite, että asevelvollisuus on edullisin tapa järjestää maanpuolustus, jättää huomiotta asevelvollisuuden piilokulut kuten verotulojen ja eläkekertymien pienenemisen ja opintojen pitkittymisen. Edelleen, millä tapaa on ”tehokasta ja edullista” siirtää lähes puolet ikäluokasta vähintään puoleksi vuodeksi tuottamattomaan työhön valmistautumaan uhkaan, joka ei koskaan toteudu?

Tarkastellaan lähemmin Niinistön väitettä asevelvollisuuden tehokkuudesta. Suomen vähäväkisessä maassa sotilasreservin koko on noin 250 000 henkeä. Venäjällä sama määrä nuoria suorittaa asepalveluksen vuosittain. Venäjän asevoimien kooksi on arvioitu yhteensä 700 000 – 800 000 henkeä, minkä lisäksi sillä on noin 20 miljoonan hengen mobilisaatioreservi, joista noin viidesosa olisi sotakelpoinen heti.

Venäjän armeijan reformointiohjelma ja uusi varusteluohjelma, johon suunnattu valtava määrä resursseja vuoteen 2020 asti, voivat olla joidenkin mielestä pelottavia. Kyse on kuitenkin todella rappeutuneen organisaation toimintakyvyn palauttamisesta hyväksyttävälle tasolle, ei varautumisesta uuteen maailmansotaan. Venäjän armeijan kaluston laatu ja henkilöstön koulutustaso romahtivat rahoituksen puutteessa 1990-luvulla, minkä takia armeijaa uudistetaan nyt voimakkaasti ammattimaisempaan suuntaan. Keskustelua asevelvollisuuden lopettamisesta on käyty Venäjälläkin 1990-luvulta lähtien, ja tällä hetkellä ammattilaissotilaiden määrää yritetään vähitellen lisätä suhteessa asevelvollisiin. Asevelvollisuudesta on tarkoitus luopua.

Venäjäkin siis tunnustaa tarpeen luoda pienemmät, helpommin liikuteltavat, iskukykyisemmät ammattilaisjoukot. Venäjän suurimmat turvallisuuspoliittiset uhkakuvat ovat Kiinan ja Pohjois-Kaukasuksen suunnalla, minkä lisäksi tietysti NATO:n itälaajeneminen huolestuttaa sitä. Venäjän sotilasdoktriinissa vuodelta 2010 myönnetään laajamittaisen maasodan epätodennäköisyys nykymaailmassa ja korostetaan armeijan kykyä ratkaista paikallisia konflikteja. Suomesta doktriinissa ei (asevelvollisuuden puolustajien harmiksi?) mainita sanaakaan.

Yksi keskeisimmistä perusteluista asevelvollisuudesta luopumiselle onkin muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne. Asevelvollisuus ei enää vastaa nykyisiin uhkakuviin, sillä laajamittainen sota, jossa suuria joukkoja käyttäen vallataan maa-alueita, ei ole enää lainkaan todennäköinen. Pikemminkin mahdollisessa sotatilassa iskettäisiin yhteiskunnan solmukohtiin tarkoituksena lamauttaa sen toiminta. Näin ollen suursotaan varautumisen sijaan tulisi kiinnittää huomiota yhteiskunnan toiminnan turvaamiseen muun muassa kyberturvallisuuden parantamisen ja viestintä- ja sähköverkkojen suojaamisen kautta. Tähän tarkoitukseen tarvitaan koulutettuja ammattilaisia eikä rajalla itäänpäin pyssyillä osoittelevia varusmiehiä.

Yleinen asevelvollisuus ei siis nykymuotoisena palvele enää tarkoitustaan. Se on kallis, miehiä syrjivä ja ylläpitää haitallisia sukupuolisia käytäntöjä. Lisäksi se ei vastaa nykyisiin turvallisuusuhkiin, vaan varautuu sellaiseen uhkakuvaan, jota lähes mikään muu valtio maailmassa ei pidä enää todennäköisenä. Siksi yleinen asevelvollisuus tulisi lakkauttaa ja sen tilalle ottaa esimerkiksi kaikille vapaaehtoinen kansalaispalvelus, josta todella voisi olla hyötyä yhteiskunnan puolustamiselle ja toiminnan turvaamiselle.

Emma Rimpiläinen ja Iiris Annala

Lähteet:

The International Institute for Strategic Studies: The Military Balance 2013. Haettu 25.9.2013 osoitteesta http://www.iiss.org/en/publications/military%20balance/issues/the-military-balance-2013-2003

Thornton, R. (2013) ”There Is No One Left to Draft”: The Strategic and Political Consequences of Russian Attempts to End Conscription. Journal of Slavic Military Studies, 26, 219–241.

Venäjän sotilasdoktriini vuodesta 2010 lähtien. Haettu 25.9.2013 osoitteesta http://www.kremlin.ru/ref_notes/461

”Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi”. Yle Uutiset 19.2.2010. Haettu 25.9.2013 osoitteesta http://yle.fi/uutiset/tutkija_asevelvollisuus_tulee_suomelle_kalliiksi/1461134

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s