Väkivaltainen vappu Istanbulissa

Istanbulissa vappuun kuului kyynelkaasua, vesitykkejä, haavoittumisia ja sairaalahoitoa. Turkkiin tullessani tiesin, että muun muassa sananvapauden suhteen maassa olisi vielä ongelmia. Ajattelin kuitenkin, että ehkä ulkomaalaiselle valtion väkivalta ei olisi näkyvää ellei sitä lähtisi varta vasten etsimään. Vappu ei kuitenkaan ollut ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta kun näen kadulla massoittain ihmisiä punaisine ja kyynelehtivine silmineen.

Jo vappupäivän aamuna uutisoitiin, että mielenosoittajat ja poliisit olivat ottaneet yhteen lähellä Taksimin aukiota, jonne mielenosoittajilta pääsy on kielletty. Myös julkinen liikenne aukiolle sekä lauttayhteydet Euroopan ja Anatolian välillä oli katkaistu. Aukio ja läheinen Istanbulin suurin ostoskatu olivat täynnä poliiseja rynnäkkökiväärien kanssa jo vappuaattoiltana.

Taksimin aukio on Istanbulin suurin aukio ja vasemmistolaisille historiallinen paikka. Vappuna 1977 äärioikeistolaiset ampuivat läheisen suuren hotellin ikkunoista aukiolla mieltään osoittaneita äärivasemmistolaisia. Kymmeniä mielenosoittajia kuoli. Turkin englanninkielisen lehdistön uutisointia tämän vuoden vapusta selatessani aukion historiaan ei kuitenkaan viitattu ollenkaan. Ylipäätään analyysi vapun mielenosoituksista oli heikkoa. Uutisartikkelit lähinnä sisälsivät tiedot siitä, että mielenosoitukset tapahtuivat, kymmeniä loukkaantui ja että yhtä nuorta naista oli ammuttu päähän kyynelkaasutölkillä, joka oli räjähtänyt osuessaan tämän päähän. Internetissä kuitenkin levisi nopeasti kuvia kaupunginosista, jotka olivat pippurisumutteen peitossa.

Istanbulissa yhteenotot vappuisin eivät ole lainkaan harvinaisia. Pidätykset ovat yleisiä ja väkivalta kuuluu vahvasti niin vappuun kuin pidätyksiin ylipäätäänkin. Pidätykset eivät jää vain putkareissuiksi. Vuosi sitten vapun mielenosoituksissa pidätettiin ranskalainen vaihto-opiskelija, joka tuomittiin talvella viideksi vuodeksi vankeuteen. Syynä oli ilmeisesti laiton toiminta valtiota vastaan.

Ei siis ole ihmeellistä, että aika ajoin tulee sellainen olo, että kansalaisten kiinnostuksen puute politiikkaan johtuu myös poliittisen toiminnan vaarallisuudesta. Jos kuitenkin päätyy keskustelemaan poliittisesti aktiivisten henkilöiden kanssa, saa kuulla, että Turkin politiikka on erittäin monimutkaista. Politiikka on myös täynnä ristiriitoja. Mielenosoittajia ei esimerkiksi päästetä Taksimin aukiolle, koska poliisi haluaa suojella työläisiä. Samalla kuitenkin työläiset ja muut mielenosoittajat päätyvät poliisien väkivallan uhreiksi.

Valtion käyttämä väkivalta ei rajoitu pelkästään poliittisiin mielenilmauksiin. Noin kaksi viikkoa vapun jälkeen yhdellä paikallisista jalkapallojoukkueista oli ottelu kesällä purettavalla stadionilla. Fanien matkaa stadionille kontrolloitiin kyynelkaasulla ja vesitykeillä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kohtasin itse kaduille ja kujille leviävän kyynelkaasupilven. Tilanne kesti useita kymmeniä minuutteja, ja bussiin päästyäni ohitimme ryhmän poliiseja kaasunaamareissa. Fanit alkoivat hakata ikkunoita ja neljäkaistaisen kadun toisella puolella ihmiset huutaa poliiseille. Poliisit ryntäsivät keskelle autotietä ja ampuivat kyynelkaasua kohti huutajia. Lopulta yksi poliiseista kehtasi nostaa kätensä ylös ja näyttää kansainvälisen rauhanmerkin. Mielestäni tällaiset tapahtumat osoittavat, että valtio hallitsee kaupunkitilaa voimakkaasti poliisivoimien avulla.

Keskustellessani turkkilaisen ystäväni kanssa vapun tapahtumista ja turkkilaisesta mielenosoituskulttuurista hän sanoi: ”Täällä poliisit eivät ole ihmisiä. Jos he olisivat, he olisivat menettäneet kykynsä olla poliiseja”. Turkissa valtio ei pelkää näyttää voimaansa, mikä näkyy niin jalkapallofanikulttuurissa kuin kansalaisvaikuttamisessakin. Ongelmallista on myös se, että valtion harjoittamasta väkivallasta tulee normaalia, jolloin ihmiset eivät enää kiinnostu siitä. Turkin valtion vahva rooli liittyy paljolti myös valtion sisäiseen keskusteluun sekularismista ja uskonnon roolista, mikä tekee tilanteesta vielä monimutkaisemman, mutta mielenkiintoisemman seurata. Turkki on muuttunut vapaammaksi, mutta tulevaisuuden avauksiin tarvitaan vielä painostusta useilta eri tahoilta.

Milja Rämö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s