Onko taas neilikoiden aika?

Portugalin neilikkavallankumous kuuluu niiden harvojen vallankumousten joukkoon, jotka ovat toteutuneet verettöminä. Kun vuonna 1974 vasemmistoradikaalit syrjäyttivät 36 vuotta maata hallineen oikeistolaisen sotilasjuntan, António de Oliveira Salazarin, Portugalissa pystyttiin järjestämään vapaat vaalit. Vallankumouksen jälkeen vallasta kamppailivat kommunistit ja sosiaalidemokraatit, joista jälkimmäiset onnistuivat vakiinnuttamaan vallan itselleen. Nyt lähes 40 vuotta myöhemmin Portugalin sosiaalidemokratia on suuremmassa kriisissä kuin koskaan aiemmin. Se on menettänyt kasvonsa ajaessaan leikkauspolitiikkaa yhdessä oikeiston kanssa, ja kasvava köyhyys on ruokkinut kansan kapinamielialaa. Poimivatko kommunistit jälleen neilikat käsiinsä?

”Hei João, sun pitää kuulla tämä. Kuulin että Pohjois-Euroopassa on kehitetty uusi työsopimusten muoto. Ne kutsuu sitä nollasopimukseksi. Siinä työnantaja ei takaa mitään vähimmäismäärää tunteja työntekijälle eikä duunarilla tällöin ole minkäänlaista irtisanomissuojaa tai sairaspäivärahaa. Se on jopa hirveämpi työn muoto kuin vuokratyö.”

Nollasopimukset herättävät heti keskustelua pöytäseurueessa. Portugalin parlamentissa istuva, kommunistipuolueen edustaja João Ramos ei ole kuullutkaan niistä. Sen sijaan paikalla olevalle slovenialaiselle ja hollantilaiselle toimittajalle kyseiset työsopimukset ovat tuttuja.

”Meillä puhutaan Portugalissa jatkuvasti siitä, että Pohjois-Euroopasta tulee ottaa mallia. Nyt kun kuuntelee, millaisia uudistuksia teilläkin tehdään, niin ei sekään hirveän hyvältä vaikuta”, Inês Seixas, 27, toteaa. Lissabonissa asuva Ines toimii tällä hetkellä Portugalin kommunistisessa puolueessa (Partido Comunista Português, PCP) sekä puolueen äänenkantajan, Avante!-lehden valokuvaajana.

ines_seixas

Portugalin kommunistisessa puolueessa vaikuttava ja puolueen Avante!-lehden valokuvaaja Inês Seixas.

Vuonna 1755 Atlantin pohjassa mannerlaatat liikahtivat ja saivat maan järisemään. Järistyksen tuhoalue ulottui Lissaboniin asti, missä rakennukset luhistuivat ja kaupunki syttyi liekkeihin. Tuhon viimeisteli maanjäristyksestä noussut tsunami. Historia toistaa itseään, sillä reilun 250 vuoden jälkeen Atlantilla jyrisee jälleen. Yhdysvalloissa vuonna 2008 alkanut finanssikriisi sai koko kapitalistisen talousjärjestelmän vapisemaan, ja nyt talouskriisin hyökyaallot uhkaavat pyyhkäistä Portugalin ja muun Etelä-Euroopan alleen.

EU-maiden myöntämät tukipaketit ovat sitoneet Portugalin taloudelliseen syöksykierteeseen, sillä ne vain vahvistavat tiettyjen eturyhmien asemia. Taloudella ei ole enää juurikaan annettavaa kansalle. Taloudelliset ”uudistukset ja korjaustoimenpiteet” heikentävät niin työläisten, opiskelijoiden kuin eläkeläistenkin toimeentuloa. Samaan aikaan työmarkkinat käyvät entistä tukalammaksi tavalliselle työntekijälle.

”Pankit pitävät politiikan naruja tiukasti käsissään. Ne päättävät mitä tehdään, ja oikeisto toteuttaa päätökset. Ulkoinen velka on kasvanut jälkiteolliseen yhteiskuntaan siirtymisen jälkeen. Samaan aikaan, kun tuotanto on ajettu alas ja palvelut yksityistetty, olemme siirtyneet finanssitalouteen”, Seixas sanoo.

Arki käy portugalilaisille päivä päivältä tiukemmaksi. Sen lisäksi, että palkkoihin ja sosiaaliturvaan tehdään leikkauksia, työttömyys kasvaa voimakkaasti. Nuorisotyöttömyys on 35 prosenttia ja maan kokonaistyöttömyys on kohonnut 15 prosenttiin. Todellisuus on kuitenkin tilastoja karumpaa, sillä läheskään kaikki työttömät eivät ole rekisteröityneet työvoimatoimistoihin eivätkä siten näy tilastoissa.

”Vielä muutama vuosi sitten nuoret joutuivat muuttamaan vanhempiensa luokse, koska heillä ei ollut enää varaa asua omillaan ja elämä oli muuttunut entistä prekaarimmaksi. Asiat ovat menneet entistä huonompaan suuntaan, ja taloudellinen tilanne on pakottanut myös meidän omia vanhempia muuttamaan isovanhempiemme luokse. Ei ole enää epätavallista, että samassa taloudessa asuu kolme sukupolvea,” Seixas kertoo.

Koska minimipalkka on 425 euroa, suuri osa palkasta menee asumiskustannuksiin. Lissabonissa vuokra on yleensä vähintään 300 euroa kuussa, mutta sillä saa vain huonokuntoisia kaupungin vuokra-asuntoja kaukaisista lähiöistä. Jos haluaa tyydyttävässä kunnossa olevan asunnon vähän lähempänä keskustaa, joutuu siitä maksamaan 350 euroa kuukaudessa. Hyväkuntoinen asunto maksaa jo 400 euroa.

Vuokrat ovat onneksi viime aikoina laskeneet hieman. Tämä johtuu tosin ainoastaan siitä, että monet ovat talousvaikeuksien vuoksi joutuneet luovuttamaan omistamiaan asuntoja pankeille.

Elämä on kallistunut monella sektorilla. Valtion tuki oppilaitoksille on laskenut, ja tämä on pakottanut koulut nostamaan lukukausimaksujaan. Moni työväen- ja yhä useampi keskiluokkainen nuori on joutunut lopettamaan yliopisto-opintonsa ja etsimään töitä. Valitettavasti muita kuin osa-aikaisia työpaikkoja on vaikea saada. Ilmaistyön määrä on kasvanut, kun työntekijät joutuvat tekemään aikaisempaa enemmän ylitöitä mutta niistä ei enää makseta korvauksia. Ongelma on erityisesti julkisella sektorilla, mutta yhä useampi yksityinen yritys on myös siirtynyt tähän käytäntöön. Lisäksi hallitus päätti nostaa työntekijän maksamaa osuutta sosiaaliturvamaksuista viime syyskuussa 11 prosentista 18 prosenttiin. Samaan aikaan sosiaaliturvaan on tehty massiivisia leikkauksia.

Köyhyys tuntuukin kaikilla elämän alueilla. Lääkärissä käymisestä on tullut liian kallista useimmille pienituloisille, koska maksuja on nostettu seitsemästä eurosta 20 euroon. Hoidosta joutuu maksamaan itse, ellei omista vakuutusta. Tämän vuoksi moni pienituloinen jättää menemättä lääkäriin, vaikka olisikin vakavasti sairastunut tai loukkaantunut.

”Omaa palkkaani ei ole leikattu, mutta siitä jää nykyään käteen 50 euroa vähemmän kuin aikaisemmin sosiaaliturvamaksujen takia. Samaan aikaan hallitus on nostamassa ALV:a, mikä puolestaan nostaa elintasokustannuksia”, Seixas kertoo.

Työttömyyden kasvu, palkkojen pienentyminen ja verojen kohoaminen ovat heikentäneet ostovoimaa. Monet yritykset ovat ajautuneet konkurssiin. Palkkojen leikkaaminen ja työehtojen polkeminen ovat saaneet ihmiset ryhtymään lakkoihin ja mielenosoituksiin yrityksiä ja hallitusta vastaan. Mieltä osoitetaan joka viikko. Suurimmat hallituksen vastaiset protestit keräävät yli 200 000 ihmistä paikalle, pienemmät mielenosoitukset kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin. Viime aikoina on ryhdytty myös järjestämään paikallisia mielenosoituksia eri kaupunginosissa.

Marraskuun 24. päivänä Euroopassa nähtiin ensimmäinen globaali lakko, kun Portugalin, Kreikan, Espanjan, Kyproksen ja Maltan ammattiliitot julistivat yleislakon. Portugalissa lakko pysäytti lentoliikenteen ja Lissabonin metron. Lakkoon osallistuivat myös satamatyöläiset, osa kunnallisista työntekijöistä sekä postityöntekijät.

”En näe muuta vaihtoehtoa kuin Euroopan laajuisen yhteistyön työläisten välillä. Uusliberialismi etenee tällä hetkellä kaikkialla Euroopassa, eivätkä sitä aja ainoastaan oikeistopuolueet. Myös sosiaalidemokraatit ja jopa muutamat sosialistisiksi itseään kutsuvat puolueet ovat syyllistyneet samaan vaihtoehdottomuuden politiikkaan. Me tarvitsemme globaalin liikkeen globaalia pääomaa vastaan. 24. päivän yleislakko oli meille yritys yhdistää Euroopan työläiset yhteiseen kamppailuun leikkauspolitiikkaa vastaan. Vaikka lakko onnistui hyvin, olin kuitenkin pettynyt siihen että Keski- ja Pohjois-Euroopan ammattiliitot eivät liittyneet mukaan”, Seixas toteaa.

PCP on Portugalissa suunnilleen Vasemmistoliiton kokoinen puolue ja sen kannatus on vahvinta etelän teollistuneilla alueilla. PCP edustaa opposition vasenta laitaa yhdessä sosialistisen Vasemmistoblokin ja ekososialistisen Vihreän puolueen kanssa. Oppositioon kuuluu nykyään myös sosiaalidemokraattinen puolue Partido Socialista, joka hävisi vuoden 2011 parlamenttivaalit murskaluvuin kansan rankaistessa sitä pääministeripuolueena harjoittamastaan leikkauspolitiikasta.

”Hienoa, että kirjoitat tämän yliopiston nettisivulle ja hyvä, että vasemmisto on vahvana yliopistolla. Mutta kuules. Miten teidän vasemmisto menestyy tavallisten työntekijöiden joukossa? Jos me haluamme vahvistaa liikettä, ottaa aloitteen itsellemme, hallita työvälineitä ja muuttaa talousjärjestelmää, niin tarvitsemme siinä kyllä opiskelijoiden lisäksi työläisten massat puolellemme”, Seixas näpäyttää.

Antti Kurko

One response to “Onko taas neilikoiden aika?

  1. Päivitysilmoitus: Onko taas neilikoiden aika? | Antti Kurko·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s