Asterix ja lentokenttä

Notre-Dame-des-Landes on pikkuruinen kirkonkylä läntisessä Ranskassa, lähellä Nantesin kaupunkia. Kylän liepeille alun perin jo 1960-luvulla kaavailtu lentokenttäprojekti on saanut viime vuosina lisävauhtia, etenkin Nantesin nyt jo entisen pormestarin ja lentokentän äänekkään puolestapuhujan Jean-Marc Ayrault’n (Parti Socialiste, PS) noustua viime keväänä maan pääministeriksi. Vastaavasti myös lentokentän vastustajat ovat saaneet uuden vaihteen päälle, ja jännitteet ovat olleet kiristymään päin.

Viisi vuotta sitten Pays-de-la-Loiren aluehallinto päätti siirtää Nantes Atlantiquen kansainvälisen lentokentän toiminnot Notre-Dame-des-Landesiin rakennettavalle isommalle kentälle, jonka rakentamisen on määrä alkaa vuonna 2013. Hankkeella on monia ongelmia, eikä laaja vastustus tule yllätyksenä. Kenttä rakennettaisiin pitkälti paikallisten maanviljelijöiden pakkolunastettaville maille. Sen edestä raivattaisiin suojeltuja kosteikkoja ja satoja hehtaareja viljelysmaita.

Suunnitelma vaatisi myös mittavia lisäinvestointeja alueen moottoritie- ja raideverkostoihin ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista syvenisi entisestään. Vaihtoehtoja, kuten olemassaolevien kenttien laajentamista, ei myöskään ole kriitikoiden mukaan tutkittu tarpeeksi. On toki kyseenalaista, kannattaako fossiili-intensiiviseen, kallistuvan polttoaineen ja kannattavuusongelmien kanssa painivaan lentoliikennealaan panostaa tässä vaiheessa muutenkaan.

Lisäksi kyseessä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhanke, jotka ovat surullisenkuuluisia siitä, että niissä tyypillisesti valtiot kantavat riskit ja suuryritykset korjaavat voitot. Tässä tapauksessa yksityistä sektoria edustaa vieläpä pahamaineinen rakennuskonserni Vinci, joka on viime aikoina ollut valokeilassa mm. Venäjän Himki-metsän halki kulkevan moottoritien rakentajana. Lentokentän rakentaminen tietäisi yli puolen miljardin euron lovea valtion budjettiin, joka on jo nyt niin kireällä, ettei esimerkiksi ympäristönsuojeluun ole kuulemma oikein varaa.

Jotkut pitävät kenttää Ayrault’n henkilökohtaisena ristiretkenä, ja monet tuomitsevat tämän ylimielisen suhtautumisen vastustajien näkemyksiin, samoin kuin brutaalit häätötoimenpiteet ja mielenosoittajien kriminalisoinnin. Viime kädessä lentokenttä edustaa kaikkea sitä, mihin yhä useammat eurooppalaiset alkavat olla lopen kyllästyneitä: eliitin suhmurointiin yksityisen suurpääoman eduksi demokratian ja ympäristön kustannuksella.

Näin moninaiset syyt keräävät yhteen hyvin kirjavan joukon vastustajia: laitavasemmisto, ympäristöjärjestöt, maanviljelijät ja anarkistit kokoontuvat kaikki saman konkreettisen vaatimuksen taakse. Myös lukuisat puolueet ovat tuominneet hankkeen jyrkin sanoin, ja ympäristöpuolue Europe Écologie Les Verts (EELV) on uhannut luopua ainoasta ministerinsalkustaan, jos hankkeesta ei luovuta ajoissa. Convérgence des luttes, kamppailujen yhdentyminen, onkin keskeinen teema kenttää vastustavien leirissä.

Demokratiaa metsässä.

Demokratiaa metsässä.

“Leiristä” puhuminen on tosin vähättelyä. Lentokentälle kaavaillulla alueella, joka kattaa lähes 2000 hehtaaria peltoa, metsää ja kosteikkoja Notre-Dame-des-Landesin kylän kupeessa, on vuodesta 2007 asti asunut sitkeä joukko valtaajia. Pysyviä uudisasukkaita on tätä nykyä yli kaksisataa, ja tilapäisempiä vieraita virtaa sisään ja ulos jatkuvasti.

Vallattujen talojen lisäksi ihmiset asuvat telttakylissä, talkoovoimin pystytetyissä mökeissä ja korkeuksiin kyhätyissä puumajoissa. Yhteisö rakentaa asumuksensa, laittaa ruokansa, hoitaa vesihuoltonsa ja järjestää bileensä kollektiivisesti ja mahdollisuuksien mukaan rahatalouden ulkopuolella. Yhteydenpitoa varten valtaukselle on pystytetty oma piraattiradioasema ja langaton verkko, joiden turvin tapahtumia raportoidaan eetteriin lähes jatkuvalla syötöllä. Yhdessä rakennetut tuulivoimalat ja kasvimaat eivät takaa omavaraisuutta, mutta kuvastavat aivan toisenlaista olemisen ja toimimisen tapaa, kuin mitä vaikkapa lentokentillä yleensä nähdään.

On sanomattakin selvää, etteivät vallanpitäjät katso tätä toimintaa hyvällä. Osa maista on jo päätynyt Vincin omistukseen, ja loput valtio aikoo pakkolunastaa “yhteisen intressin” nimissä. Pakkolunastukseen liittyvät oikeusprosessit ovat kuitenkin hyvin hitaita, ja viime keväänä kahden maanviljelijän nälkälakon tuloksena hallitus lupasi pidättäytyä häädöistä prosessien ollessa käynnissä. Sopimus ei kata laittomasti vallattuja alueita ja rakennuksia, mutta turvaa toistaiseksi monet uusista asumuksista, jotka on rakennettu maanomistajien luvalla.

Lokakuussa 2012 viranomaiset aloittivat entistä aggressiivisemmat häätötoimenpiteet työnimellä Opération César (Operaatio Keisari). Hampaisiin asti aseistetut mellakkapoliisit ovat viime viikkoina tyhjentäneet talon toisensa jälkeen niiden itseoikeutetuista asukkaista ja jyränneet monet niistä saman tien maan tasalle. Poliisin väkivaltaiset otteet ovat haavoittaneet satoja valtaajia ja tuohduttaneet näiden tukijoita ympäri maata.

Voimankäyttö ei kuitenkaan ole lannistanut valtaajia – vuosikausien taistosta ja autonomisesti rakennetusta yhteisöstä ei ihan vähällä luovuta. Sinnikkyyttä ruokkii sekin, että Ranskassa tällaisella vastarinnalla on menestyksekästä lähihistoriaa. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä on Larzacin ylängölle 1970-luvulla kaavailtu sotilastukikohta, joka kymmenen vuoden kamppailun jälkeen lopulta kaatui paikallisten maanviljelijöiden peräänantamattomaan kansalaistottelemattomuuteen. Silloin saatu tuki ei näytä unohtuneen kolmessakymmenessä vuodessa, sillä tänä päivänä Larzacin veteraanit auttavat vastaavasti Notre-Dame-des-Landesin valtaajia.

Marraskuun 17. päiväksi oli kutsuttu koolle suurmielenosoitus vaatimaan jälleen kerran lentokenttäprojektin alasajoa ja valtaamaan takaisin viimeisten viikkojen aikana häädetyt alueet. Väkeä virtasi paikalle niin järjestöjen ja syndikaattien järjestämillä busseilla, kimppakyydeillä, polkupyörillä kuin traktoreillakin. Monet tulivat saman tien pitemmäksikin aikaa, toiset vain marssimaan. Mielenosoitukseen osallistui yli 30 000 ihmistä, mikä on aika hyvin alle kahdentuhannen asukkaan kylälle. Kymmenen kilometrin marssin jälkeen kynnelle kykenevät auttoivat rakennustalkoissa, ja metsään kohosi päivän mittaan huomattava määrä uutta asutusinfrastruktuuria.

Rakennustöitä saatiin jatkaa rauhassa lähes viikko, mutta pian väkivaltaiset häädöt jatkuivat taas. Yksin seuraavan viikonlopun aikana yli sata lentokentän vastustajaa haavoittui poliisien yöhön asti jatkuneissa hyökkäyksissä, etupäässä kumiluodeista ja tainnutus- ja kyynelkaasukranaattien sirpaleista. Kymmenet tukimielenosoitukset ja -tempaukset keräsivät samaan aikaan tuhansittain osallistujia ympäri maata. Nantesissa virkavalta hillitsi mielenosoittajia vesitykillä.

Barrikaadi liekeissä.

Barrikaadi liekeissä.

Kuulostaako ylimitoitetulta? On selvää, ettei koko kamppailussa ole kysymys vain yhden lentokentän siirtämisestä. Tuore pääministeri ei halua heti ensi töikseen antaa omavaltaisten aktivistien kaataa hänen lempilastaan, ja kuin auktoriteettiaan pönkittääkseen toistelee yhä uudestaan ja uudestaan, ettei mikään voi estää hanketta toteutumasta. Monet kuitenkin arvelevat sen lopulta kaatuvan, Ayrault mukanaan. Toisaalta sen jatkaminenkin jakaa niin hallitusta kuin valtapuoluettakin, eikä jatkuva poliisiväkivalta juuri herätä luottamusta kumpaankaan. Päinvastoin, vimmaisimmat PS:n äänestäjät ovat äityneet lähettämään revittyjä äänestäjäkorttejaan suoraan presidentti Hollandelle.

Notre-Dame-des-Landes on myös kovaa vauhtia nousemassa tämän sukupolven kansalaistoiminnan symboliksi. En lähde ennustamaan, mitä sitten tapahtuu, kun tilanne lopulta ratkeaa suuntaan tai toiseen. Jos fyysinen vastarinta onnistuttaisiinkin tukahduttamaan väkivalloin, olisiko realistista kuvitella valtaajien kaikkine tukijoineen luopuvan pahoitellen leikistä ja menevän oikeisiin töihin? Entä jos hankkeesta luovuttaisiin, pysähtyisikö liike siihen, vai liittyisivätkö voitokkaat valtaajat seuraavaksi muiden, jo käynnissä olevien kamppailujen riveihin? Esimerkiksi Lyonin ja Torinon välisen luotijunaradan työmaita on vastustettu samaan malliin jo toistakymmentä vuotta ja liikkeiden välinen solidaarisuus on lujaa.

Ayrault yrittää nyt saada kasaan jonkinlaista neuvottelukuntaa, jossa hankkeen vastustajat ja kannattajat voisivat löytää yhteisen sävelen. Valtaajia ajatus tällaisesta “dialogista” näyttää lähinnä naurattavan, enkä suoraan sanottuna pidättäisi hengitystäni, vaikka pöydän ääreen joskus päästäisiinkin. EELV on tehnyt selväksi, ettei suostu neuvottelemaan niin kauan kuin poliisioperaatiot ovat käynnissä. Jos nyt varsinaisesta umpikujasta puhuminen ehkä onkin ennenaikaista, niin ei pääministerin tilanne kovin valoisaltakaan näytä.

Poliisioperaation vastineeksi lentokentän vastustajat nimesivät takaisinvaltauksen nokkelasti “Operaatio Asterixiksi”. Saa nähdä, minkälaista vahinkoa tämä pieni, gallialainen kylä onnistuu vielä aiheuttamaan aikansa suuruudenhullujen vallanpitäjien keskuudessa.

Angi Mauranen

Valtauksen nettisivut (myös englanniksi): zad.nadir.org

Kuvat valtauksen valokuvastreamista: https://picasaweb.google.com/113382718807039752437

Kuvat käytössä Copyleft-lisenssillä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Copyleft

5 responses to “Asterix ja lentokenttä

  1. Hello, I’m French and living in Nantes. I am also totally opposed to this project of New Airport. Do you consider to translate this article in English or french (I know you are often very good english or french speakers) so we can comment and debate with you ? Thanks for taking into consideration my message🙂

  2. Päivitysilmoitus: Asterix and the Airport | Sitvas.fi·

  3. Päivitysilmoitus: Kupolin herkku 24.11.13: Ranskan protestivaltaukset / Protest Occupations in France | Kupoli·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s