Kommentteja keskusteluun Wallgrenin mainosaloitteesta

Helsingin kaupunginvaltuustossa 26.9. käsitelty Thomas Wallgrenin aloite kaupallisen katumainonnan kieltämisestä ei johtanut vallankumoukseen. Aloitteen allekirjoittaneet vetosivat mainosten kaupunkiympäristöä rumentavaan vaikutukseen, julkisen tilan yksityistämisestä aiheutuvaan demokratiavajeeseen, turhan kulutuksen lisäämiseen sekä sosiaaliseen ja ekologiseen epäeettisyyteen. Aloite sai valtuustossa aikaan kiivaan keskustelun. Vastustajat puhuivat rahavallan suulla, kannattajat olivat huolissaan moraalisesta rappiosta. Vain harvat puheenvuorot sivusivat aloitteen puolesta töitä tehneen Vapaudu mainoksista -verkoston keskeisintä sanomaa: suuri osa kaupunkitilasta on tällä hetkellä yksityistetty demokratian ulottumattomiin.

Vapaudu mainoksista -verkosto, ryhmä päällekäyvästä mainonnasta huolestuneita kaupunkilaisia, laati valtuustoaloitteesta kannanoton, joka sisälsi kattavat perustelut katumainonnan haitallisuudesta. Verkostolaiset jakoivat kannanottoa lobbaustarkoituksessa valtuutetuille kaupungintalon edessä ennen kokousta. Tähän mennessä Vapaudu mainoksista -verkosto on lisäksi järjestänyt mainontakriittisiä dokumentti-iltoja, yhdet vastamainosbileet sekä luonut nettiin kuvagallerian. Galleriassa on valokuvia niin tavallisista kaupunkilaisista kuin valtuutetuistakin poseeraamassa sylissään taulu, jolle kuvatut ovat kirjoittaneet ajatuksia mainonnasta kaupunkitilassa.

Wallgrenin aloitteeseen kirjattujen perusteiden lisäksi verkosto kritisoi mainonnassa keinotekoisten tarpeiden luomista, siinä esitetyn maailmankuvan yksipuolisuutta, sekä ulkomainosyhtiöiden Clear Channel ja JCDecaux kohtuuttoman etuoikeutettua asemaa Helsingissä. Erityisen huolestunut Vapaudu mainoksista -verkosto on siitä, että rahavalta pitkälti rajaa kaupunkitilassa näkyvien viestien moninaisuutta, mikä olikin selvästi esillä kannanotossa. Arvostelu kohdistui myös mainoskuvissa tarjottujen sukupuoli-identiteettien yksipuolisuuteen ja ekologisesti kestämättömään elämäntapaan kannustamiseen. Kannanotto sisälsi ehdotukset mainoskoon pienentämisestä, mainosten määrän vähentämisestä sekä kansalaisten omien ilmoitustaulujen lisäämisestä. Lisäksi kannanotossa esitettiin mainontaa säätelevien eettisten standardien tiukentamista.

Wallgrenin aloite sai valtuustossa aikaan värikkään keskustelun, josta eivät puuttuneet neuvosto-kortitkaan. Piia Pakarinen (kok) tuli puhujanpönttöön toteamaan, että käsillä oleva esitys on kaikista hänen kuulemistaan aloitteista älyttömin, ja että jokainen valtuutettu varmaankin on käynyt 80-luvulla Leningradissa ja että come on hei, sitäkö tässä tavoitellaan. Jussi Halla-ahon (ps) mielestä ennen niin ankean sosialistinen Bukarest on neonvalojen myötä muuttunut huomattavasti miellyttävämmäksi paikaksi. Rationaalisempiakin vastustavia argumentteja esitettiin. Kuten arvata saattoi, aloitteen vastustajat vetosivat elinkeinopoliittisiin syihin ja tuottoihin, joita kaupunki saa mainostilan myynnistä. Lasse Männistö (kok) puolusti puheenvuorossaan mainosbisnestä elinkeinotoimintana ja peräänkuulutti vapaan kilpailun edellytysten takaamista.

Kokouksen esityslistassa oli liitteenä Rakennusviraston vastaus Wallgrenin aloitteeseen. Rakennusviraston lausuman mukaan kaupungilla on Clear Channel Finland Oy:n kanssa vuoteen 2023 asti voimassa oleva vuokrasopimus mainoslaitepaikoista. Kaupungin tästä saamat tuotot ovat 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi Rakennusvirasto vuokraa liikenteellisten pääväylien silloilta mainostilaa. Tuotot näiden vuokraamisesta ovat 80 000 euroa vuodessa. Rakennusvirasto ei vastauksessa pitänyt kaupallisten mainosten poistamista katukuvasta realistisena.

Vastustajat vetosivat valtuuston keskustelussa myös sananvapauteen. Jotkut valtuutetut samaistivat mainonnan kritisoimisen muitta mutkitta hyökkäykseksi sananvapautta vastaan. Wallgren itse hyväksyi aloitteensa näkemisen sananvapauskysymyksenä, mutta huomautti, että kovin tasa-arvoista tämä mainonnan välityksellä toteutuva sananvapaus ei ole. Nyt viestinsä saavat tehokkaimmin esille ne, joilla on varaa maksaa siitä. Laura Kolbe (kesk) oli tästä huolimatta siinä uskossa, että mainoksilla kuorrutettu katukuva kertoo elinvoimaisesta pienyrittäjäkulttuurista. Jostain kumman syystä Forumin seinää ei kuitenkaan korista mainos vihtiläisen pienviljelijän ohrapellosta, vaan kuva jonkin vaatejätin uudesta mallistosta.

Voima-lehden päätoimittaja Tuomas Rantala (vihr) sanoi verkostolaisille ennen varsinaista kokousta, että mainonnan rajoittaminen katukuvassa helpottaisi ahtaalle ajettujen lehtien asemaa, kun mainostajien olisi ostettava mainostilaa entistä enemmän lehdiltä. Maltillinenkin mainospaikkojen karsiminen julkisesta tilasta voisi lievittää paperille painetun median taloudellista ahdinkoa.

Keskustelussa esitettiin paljon nuoriin kohdistuvasta alkoholimainonnasta ja esineellistävästä naiskuvasta huolestuneita puheenvuoroja. Alkoholia ei toki saa mainostaa miten vain, mutta jotkut puheenvuorot olivat lähinnä tanttamaista hössötystä, joissa aliarvioitiin nuorten omaa harkintakykyä. Naismallien laihuutta saa paheksua, mutta on silti kyseenalaista sanoa, että mainoskuvat tarjoavat tytöille ”väärää minäkuvaa”. Ainakin näin ilmaistuna huoleen sisältyy ajatus siitä, että joillakuilla on oikeus määritellä millainen on hyvä minäkuva. Ongelma on pikemmin kaupunkikuvassa tarjottujen identiteettien ja maailmankuvien yksipuolisuudessa.

Moralisointi kuuluu politiikkaan, eikä siinä ole mitään vikaa, mutta valtuutetut kiinnittivät harmillisen vähän huomiota katumainontaan liittyvään massiiviseen demokratiavajeeseen. Huoli kaupunkitilan yksityistämisestä oli kuitenkin aloitteen keskeinen lähtökohta, ja myös Vapaudu mainoksista -verkosto piti kaupunkitilan epädemokraattisuutta katumainonnan merkittävimpänä ongelmana. Onneksi edes Kaarin Taipale (sd) tarttui tähän ja huomautti, ettei katumainonnan perimmäinen ongelma liity estetiikkaan vaan siihen, että kaupunkilaiset on myyty mainostajille. Meidät on ostettu, jotta ostaisimme. Hintana tästä on demokratiavaje ja moniäänisyyden kärsiminen.

Harmillisinta keskustelussa oli se, etteivät valtuutetut pysyneet Wallgrenin aloitteen tosiasiallisessa sisällössä. Jo ensimmäisessä puheenvuorossa Jaana Pelkonen (kok) kysyi, pitäisikö mainostaminen kieltää saman tien myös radiossa, lehdissä ja televisiossa, vaikka kyse oli pelkästään julkisesta kaupunkitilasta. Viestimien ja katukuvan välillä on se ero, että television mainoskatkon aikana voi vaihtaa kanavaa ja lehtien mainossivut voi ohittaa sivua kääntämällä. Kadulla mainoksilta ei kuitenkaan voi välttyä. Pelkästään omiin kengänkärkiin kun on vähän ikävä tuijotella.

Wallgren esitti kokouksessa kaksi pontta, joista toinen koski pikavippien rajoittamista ja toinen aseiden näkymisen rajoittamista mainoskuvissa. Kummatkaan ponnet eivät saaneet valtuuston hyväksyntää. Läpi ei myöskään mennyt verkoston kannanottoon sisältyneen ehdotuksen pohjalta muotoiltu Alina Mänttäri-Buttlerin (vas) ponsi katumainosten määrän vähentämisestä, niiden koon pienentämisestä ja julkisten ilmoitustaulujen lisäämisestä. Tästä olin erityisen pettynyt.

Harva tuskin uskoi aloitteen menevän läpi sellaisenaan, mutta edes ilmoitustauluja ei tulla lisäämään. Niiden ei edes tarvitsisi olla pois kaupalliseen mainontaan suunnatusta tilasta. Niin ikään teilatuksi tuli ponsi mainosten poistamisesta nykyistä useampien kulttuuri- ja nähtävyyskohteiden lähistöltä, vaikka näin on tehty monissa suurkaupungeissa. Sen sijaan valtuusto hyväksyi ponnet, jotka koskivat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisen selvittämistä ja lastensuojelulain parempaa huomioimista mainostilan myynnissä. Toisaalta mainosten sisältöön on voitu puuttua jo nykyisen lainsäädännön puitteissa.

On tietenkin jokaisen omasta kokemuksesta kiinni, pitääkö mainoksista kaupunkitilassa. Moni saattaa tuntea jopa jonkinlaista yhteiskunnallista osallisuutta astellessaan mainosten keskellä ja tuntiessaan itsensä tasa-arvoiseksi kuluttajaksi. Pelkkään kuluttajuuteen perustuva tunne osallisuudesta yhteiskunnassa lienee kuitenkin kovin onttoa. Ei tullut vallankumousta, tässäkään asiassa. Vapaudu mainoksista -verkosto jatkaa silti toimintaansa demokraattisemman ja moniäänisemmän kaupunkitilan puolesta.

Iiris Annala

Kuvagalleria: http://vapaudumainoksista.tumblr.com/

Kaupunginvaltuuston kokous ja keskustelu kaupallisen mainonnan kieltämisestä julkisessa tilassa katsottavissa osoitteessa http://www.helsinkikanava.fi/fi

Thomas Wallgrenin valtuustoaloite sekä Rakennusviraston kannanotto aloitteeseen nähtävissä osoitteessa http://www.hel2.fi/paatoksenteko/kvsto-tiedote/index.html kohdassa 21.

One response to “Kommentteja keskusteluun Wallgrenin mainosaloitteesta

  1. suurin osin samaa mieltä, mutta mainokset vaikuttavat myös lapsiin ja nuoriin jotka eivät ole mainonnan varsinaista kohderyhmää. kyllä mainokset tarjoavat minäkuvan vääristymiselle oivallisen kasvualustan.

    valitettavaa että valtuustossa päätetään valikoiduin ideologisin perustein eikä argumenttien perusteella, sillä vastustajien ainoa kantava argumentti taisi olla raha joka kaupungille tulee. vapaa kilpailu ja sananvapaus ovat tässä yhteydessä täyttä soopaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s