Tänään pyörä, huomenna kaupunki

Tämä teksti on pikainen käytännön opas pyörän hankkimiseen, pyöräilyyn ja pyörätoimintaan Helsingissä. Lähtökohtana on rahaton ja pyörätön opiskelija, mutta pidempäänkin polkeneet löytävät katsauksesta toivottavasti jotain uutta. Lähden liikkeelle perusedellytyksistä hiljalleen kohti kohti altaan syvempää päätä, jossa häämöttävät kansalaistoiminta ja kaupunkisuunnittelu. Teksti vilisee käyttökelpoisia linkkejä, mutta oikeastaan sen ydin mahtuu pieneen, holhoavaan laatikkoon:

Pyöräilyn ABC rautalangasta väännettynä:

-Katso, että sinulla on toimiva pyörä.
-Sisäistä pyöräilyä koskevat liikennesäännöt.
-Pyöräile paljon ja usein!
-Käy pyörätapahtumissa ja -paikoissa.
-Sivistä itseäsi netissä ja osallistu.

Aloitetaan siis alusta. Ensin haluan ojentaa auttavan käden ihmisille, joilla ei ole pyörää, tai jotka muuten vain ovat uuden tarpeessa. Pyörän hankkimisen ei tarvitse olla kallista, mutta sen eteen voi joutua tekemään jonkin verran työtä. Jos lopputulos on toimiva ja turvallinen polkupyörä, jolla on vieläpä mukava ajaa, työhön mitä luultavimmin kannattaa ryhtyä. Pyöräilyn aloittaminen saattaa nimittäin muuttaa arkeasi ja kaupungin kokemisen tapojasi merkittävästi. Sitä paitsi koko prosessi on yleisesti ottaen mukava, sivistävä ja voimaannuttava. Suosittelen omalle keholle soveltuvan pyörän hankkimista jokaiselle, jolla sellaista ei vielä ole.

Opiskelijabudjetille sopivaa pyörää etsittäessä suosittelen lämpimästi Uusix-verstasta Kyläsaaren Kierrätyskeskuksen yhteydessä. Sieltä saa kaupungin keräämiä hylättyjä pyöriä kunnostettuina tai sellaisenaan. Jälkimmäisiä löytääkseen täytyy kenties kysellä hiukan ja päästä verstaan takapihalle penkomaan. Silloin täytyy myös varautua kunnostamaan pyöränsä itse. Siihen saa apua ja varaosia niin ikään paikan päältä. Sopuhintaisia käytettyjä pyöriä saa myös poliisin huutokaupoista tai asiaan erikoistuneista pyöräkaupoista (esimerkiksi Greenbike on tiettävästi hyvä paikka etsiä). Pyöriä saattaa hyvässä lykyssä löytää myös ilmaiseksi esimerkiksi roskalavoilta tai taloyhtiöiden pyöräkellareiden tyhjennyksistä. Onneaan voi tietysti koittaa myös Huuto.netissä tai myöhemmin tekstissä mainituilla foorumeilla.

Pyörän on tietenkin syytä olla ajokelpoinen. Sitä voi pyörähuollossa käytön ohella kunnostaa ja huoltaa myös itse. HYYn pyöräilyseuran Prologin Säätämö-tilassa Domus Gaudiumin alla pääsee fiksailemaan pyöräänsä asiantuntevan opastuksen kera. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti myös Vallilassa toimiva Pyöräpaja, jonka meininki on jatkoa edesmenneen Sosiaalikeskus Sataman kellaripajalle. Pajoille kertyneistä osista saattaa saada kasattua kokonaisia fillareitakin. Valaistusta myöten voi lähes kaiken virittää kuntoon luovalla DIY-askartelulla, mutta lukon joutuu luultavasti hankkimaan kaupasta.

Kun pyörä on olemassa ja ajettavissa, täytyy vielä opetella pyöräilijää koskevat liikennesäännöt. Tiedä, missä saa ajaa, ja ketä pitää väistää risteyksissä (tämä on itse asiassa häkellyttävän monimutkainen kysymys). Helsingin Polkupyöräilijöiden järjestämät Katuajot, joita toivottavasti nähdään taas ensi keväänä, ovat oivallinen tapa sisäistää tärkeimmät asiat käytännön kokeilun kautta. Niissä annettiin opastusta liikenteen seassa ajamiseen ja ajettiin muutaman hengen ryhmissä pienet lenkit keskustan pikkukaduilla. Voimaannuttavasta pikakoulutuksesta sikisi myös allaoleva opastusvideo, jota suosittelen lämpimästi. Kun säännöt ovat hallussa, hyviä reittejä on kätevä vilkuilla pyöräilyn ja kävelyn Reittioppaasta. Sen oheen on pykätty myös ihan kiinnostava Fillaristit-palvelu, jossa pyöräilijät voivat ilmiantaa hyviä ja huonoja pyöräilypaikkoja, rakennustyömaita ja niin edelleen.

Pyöräilyn edellytykset ovat nyt hyvinkin kasassa, ja sitä kannattaa tehdä paljon ja usein. Pelkän yksikseen polkemisen lisäksi kiinnostavia pyöräjuttuja voi tehdä monenmoisissa porukoissa, järjestöissä ja tapahtumissa ympäri Stadia, ja kaupunkivaikuttamiseenkin kaivataan aina lisää innokkaita, sillä pyöräkaupunki ei ole koskaan tarpeeksi valmis. Esimerkiksi Helsingin Polkupyöräilijöiden eli Hepon edesottamukset ovat pyöräkulttuurin ja -politiikan kannalta usein kiinnostavia, ja ilman heidän lobbaustaan, kannanottojaan ja retkiään olisi Helsinki pyöräilijälle aika paljon ankeampi paikka. Jo käsitellyt Katuajot, jotka näkivät päivänvalon viime keväänä, ovat vuoden ehdottomasti raikkaimpia ympäristökasvatustekoja.

Heposta puhuttaessa päästäänkin pian myös omiin lempilapsiini, Kriittisiin pyöräretkiin ja Pyöräilyiltoihin. San Fransiscossa 20 vuotta sitten alkaneet, sittemmin satoihin kaupunkeihin levinneet Critical Mass -mielenosoitukset ovat kehkeytyneet Helsingissä kuukausittain järjestettäviksi Kriittisiksi pyöräretkiksi (käy tykkäämässä Facebookissa), jotka ovat saaneet viime vuosina uuden, innostuneen vaihteen päälle. Kriittisten järjestelyistä vastaavat hepolaisten lisäksi myös Helsingin seudun Maan ystävät (yliopistolla tuttavallisemmin HYMY), joiden kautta itsekin pyöräaktivismiin imeydyin. Järjestökentän ulkopuolella järjestettävissä Pyöräilyilloissa on ihan vain hengattu pyöräilyn merkeissä Kupolissa ja puhuttu tai esitelmöity milloin mistäkin pyöräilyyn liittyvistä aiheista. Kynnys on matala ja leipomukset hyviä! Helsinki Night Bike-Riders on niin ikään epäjärjestäytynyt poppoo, joka puolestaan järjestää nimensä mukaisesti kokoontumisajoja Helsingin yössä.

Netin pyörätarjonnasta kannattaa pitää silmällä myös ainakin Kaupunkifillari-blogia, jossa asiantuntemuksen taso on yleisesti ottaen korkea jopa kommentteja myöten. Siellä tiedotetaan myös monista kiinnostavista pyörätapahtumista pääkaupunkiseudulla. Pyöräkulttuuria laidasta laitaan ja aktiiviharrastajien mouhotusta löytyy Fillari-lehden foorumilta ja fiksifiilistelijät saattavat löytää henkisen kotinsa Yksivaihteesta. Tavarafillari-yhteisön sivut ovat ehdottoman huomionarvoinen paikka kaikille, jotka haluavat kuljettaa asioita (esimerkiksi lapsia) tsygällä. Tässä voisi olla miettimistä HYYnkin piirissä: miten olisi laatikkopyörä opiskelijoiden ja järjestöjen käyttöön?

Poliittisemmista sivustoista haluan nostaa Kaupunkifillarin ohella esille Euroopan pyöräilijöiden kattojärjestön ECF:n sivut, autottoman päivän keksijän nykyisen projektin Equity/Transportin ja ruotsalaisen planka.nu:n, joka tarttuu pääteemansa maksuttoman joukkoliikenteen lisäksi myös muihin liikennepoliittisiin kysymyksiin. Virallisempia poliittisia vaikutuskeinoja voi lähteä etsimään esimerkiksi Kaupunkisuunnitteluviraston pyöräilyä ja päätöksentekoa koskevilta sivuilta, mutta tutkimusmatka kaupungin vallankäyttöön vaatii jo aika paljon raskaampia eväitä. Vaikka auttamattoman puutteellinen linkkilista uhkaa jo nyt lähteä lapasesta, laitan sinne vielä kourallisen läheltä liippaavia Facebook-sivuja ja vähintäänkin kiinnostavia blogeja, jotka puhukoot itse puolestaan.

Olit sitten vailla pyörää Helsinkiin vasta muuttanut fuksi tai pidempään kampusten välillä polkenut konkari, uskon ja toivon tästä löytyvän jotain uutta ja inspiroivaa sinullekin. Jos jotain tosi olennaista jäi puuttumaan, kuten varmaan jäikin, saa sitä mieluusti ehdottaa esimerkiksi kommenteissa.

Angi Mauranen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s