Mikä on Vaalit 2012, Lauri Mattila?

Moi!

Lähestyn sinua vihdoin sovitun sähköpostikirjeenvaihdon merkeissä,
aiheena Vaalit 2012. Eksplikoin tekstiin yleisön: kirjeen vastaanottaja on Lauri “Lätsä” Mattila. Lähetän sinulle tämän sähköpostin, koska kutsuit koolle elokuisen kokouksen, jossa olin itsekin paikalla. Tarkennus yleisölle lienee taas paikallaan. Kokous käsitteli Vaalit 2012 ryhmää, jonka tarkoitus on suoralla toiminnalla haastaa ja häiritä alkavia kunnallisvaaleja. Seuraava on lainaus ryhmän internet-sivuilta:

“VAALIT 2012 on liikekannalle pano, karnevaali, festivaali, esitysrihmasto ja teosyhteisö, joka koostuu kunnallisvaalien tavanomaisista esityksistä vaalimainoksineen, mökkeineen, kahveineen ja äänestyksineen sekä niitä kommentoimaan, horjuttamaan ja juhlimaan liittyvistä esityksistä.”

Vai miten Lätsä itse tulkitsisit ryhmän tarkoitusta ja lähtökohtia?

LÄTSÄ: Johan tuossa yllä on. Tarkoituksena on todellisuuden uudistaminen. Ihminen kohtauttaminen ja aktivoiminen toistenssa ja kaupunkinsa suhteen, horjuttaa pois totunnaisesta. Avata tilaa ajatuksille, vaalien tapahtumaa, kuntapoliittistajärjestelmää ja kaupunkitilaa koskien. Toisaalta ollaan pohdittu poliittisen taiteen ja suoran toiminnan rajapintaa, tarkoituksena on ollut myös siihen suuntaan esittää jonkilainen mahdollisuus, heittää ehdotus toimijoille.

Lähtökohtana ryhmälle on teosten vapaa yhteisö ja avoin kutsu, kuka tahansa voi tuoda yhteisöön millaisen teoksen tahansa, mitä keksii/tahtoo/ehtii tehdä. VAALIT 2012 on alusta minkä puitteissa toimia. Näiden lisäksi itselle lähtökohtina on ollut keveys ja paineettomuus tekemisessä (ei tulos- tai yleisötavoitteita tai onnistumisen mittareita.), hauskan pito sekä ajatus karttaa vihamieliseltä tuntuvia interventioita, kaupunkitila on muutenkin tarpeeksi uhkaava.

PETRI: Miksi kohteena on vaalit ja erityisesti kunnallisvaalit?

LÄTSÄ: Ystäväni kysyi samaa, kun laitoin kutsua tapahtumaan sähköpostilla: jos haluan vaikuttaa, miksen asetu ehdolle. Tapahtuman lähtöajatukseen liittyy ajatus kutsua mukaan myös eipoliittisesti orientoituneita yhteisöjä ja saada näitä suhtautumaan kaupunkitilaan. Puolueen kautta vaikuttamisesta homma eroaa myös siinä, että kyseessä on mahdollisesti erimielisten yhteisö (teosten ei tarvitse jakaa samaa ideologiaa.) Vaalien tapahtuman katsominen esityksenä mahdollistaa suhteen ottamisen poliittiseen kulttuuriin ja sen rituaaleihin yleensä. Voidaan asettaa kysymyksiä koskien järjestelmää, mistä tässä on kyse. Taide konteksti mahdollistaa huumorin mutta sisältää riskin tulla ohitetuksi kuriositeettina. Kuntavaalit on mitä mainioin kehys, se antaa aiheen ja materiaalin, aktioille voidaan kuvitella todellista vaikuttavuutta, tekeminen on paikallista ja keskittyy johonkin paikkaan (nyt Helsinkiin).

PETRI: Monet kokevat kunnallisvaalit mielekkääksi politiikan muodoksi, omasta tuttavapiiristänikin löytyy useita kunnallisvaaliehdokaitta. Vaaleihin liittyy myös Suomessa tiettyä pyhyyttä: muistan kun viime eduskuntavaalien aikaan Mari Kiviniemen vaalijulisteita oli muokattu siten, että niistä ilmeni Keskustan kanta eläinoikeuksiin. Vastareaktio oli todella tyrmistynyt. Pyhää ei ollut ainoastaan vaalien takaama edustuksellinen demokratia, vaan jopa yksittäiset julisteet. Puhuttiin hartaasti vaalirauhasta, kuin se olisi annettu vielä korkeammalta kuin Turun kaupungintalon parvekkeelta. Vaalit vaikuttavat olevan suomalaisille rakas ja tärkeä politiikan muoto. Pelottaako hyökätä näin pidettyä ilmiötä vastaan? Vai onko niin, että juuri vaalien tärkeys tekee niistä tärkeän kohteen kuvien kaatamiselle?

LÄTSÄ: Ei pelota hyökätä. En toisaalta tiedä onko puhe hyökkäämisestä mielekästä. Tarkoitus on pikemminkin karnevalisoida ja rakastaa kuoliaaksi. Edellisessä esimerkissä tuntuu tulevan esiin juuri vaalien ritualistinen ulottuvuus, sitä ei saa häiritä. Ajattelen kuvat esityksinä siinä kuin poliitikkohahmot ja näiden esiintymisetkin. Suhtaudun niihin kuten spektaakkeliin yleensä: tärkeää on paljastaa hylkivinä pidettyjen pintojen tarttuvuus, jäljennettävyys, muunneltavuus ja huokoisuus, että niihinkin voi osallistua, että niidenkin teflonvirneiden alta voi paljastua joku inhimillisyys tai eläimellisyys tai naurettavuus tai heikkous. Itselle parhaalta ovat tuntuneet poliitikkoja ja äänestäjiä kohtauttavat tapahtumaidikset eikä niinkään tuhoaminen tai vihanlietsonta – tosin asejono leipäjonon kylkeen on helvetin hyvä idis.

PETRI: Panin kokouksessa erityisesti merkille sen, kuinka tärkeää oli varmistaa ettei ryhmään muodostuisi hierarkiaa, ja että kaikki pääsisivät toteuttamaan juuri haluamansa kaltaista toimintaa. Vaalit 2012 olisikin siis nimi ja yhteys monelle pienelle toimintaryhmälle. Vaikka oletkin tämän haastattelun vastaanottaja, ja kutsuit kokouksen koolle, ei missään vaiheessa silti ollut sellaista tunnetta, että kyseessä olisi sinun oma projektisi. Kuinka paljon olet miettinyt järjestäytymisen merkitystä tämänkaltaiselle toiminnalle? Miten kuvailisit Vaalit 2012 -ryhmän järjestäytymistä itse?

LÄTSÄ: Ajattelen että taide ei kykene olemaan radikaalia niin kauan kuin taiteilijat porvarillisen pikkumaisesti vahtivat tekijänoikeuksiaan ja oman nimensä näkymistä. Olen miettinyt, että sitä radikaalimpi tapahtumasta nousee mitä yllätyksellisempiä toimijoita siihen liittyy. Jatkoa ajatellen on erityisen tärkeää kehittää keinoja kutsua ja vetää mitä erinäisimpiä yhteisöjä ja porukoita mukaan toimimaan itsenäisesti. Tällainen rakenne on arvaamaton ja kontrolloimaton ja hallitsemattomuudessaan radikaali ja vaarallinen. Se keventää yksittäisen toimijan vastuuta koko (Vaalit 2012) -tapahtuman suhteen mutta kasvattaa sitä yksittäisen esityksen/tapahtuman suhteen. Nyt vaalit on järjestäynyt itsenäisesti toimiviin enemmän tai vähemmän prosessinsa etenemisestään tiedotteleviin toimintaryhmiin, kokoavana verkkona sähköpostilista – luulisin että ryhmät tietävät suurinpiirtein toistensa olemassa olosta ja suuria yllätyksiä osallistujien suhteen ei tule.

Järjestäytyminen herättää tietysti sen kaltaisia dilemmoja että tuloksellisempaa ja tehokkaampaa toiminta varmasti olisi jos jokaisessa ryhmässä olisi selkeä vetäjä, ja aikataulu ja jos esityksiä tuotettaisiin valmista mallia seuraten, toisaalta se olisi helvetin tylsää, tylsistävää, toimijoita aliarvioivaa ja lopullisten ulostulojen moninaisuutta rajaavaa (Tällaisiahan on Helsingissä nähty: askartele pöllö mallista ja kävelytä sitä kulkueessa) – nyt on enemmän satunnaisuutta sen suhteen mitä valmistuu ja millä aikatalululla.

PETRI: Ryhmälle oli jo ennen kokousta olemassa nettisivut, joilla oli ehdoteltu erilaisia aktioita – siis yksittäisiä toiminnanmuotoja. Monista kohdista tuli elävästi mieleen situationismi. Onko ryhmän taustalla minkälaisia ajatuksia tai ajattelijoita? Situationismi tuntuu olevan lähes välttämättä läsnä kaikessa kaupunkitilassa tapahtuvassa aktivismissa, mutta onko se tietoisesti noussut esille jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ennen kuin yksikään joulupukki on jakanut vaalinameja Kolmen sepän patsaalla.

LÄTSÄ: Situationistien setit ja ajatukset on itselle mitenkuten tuttuja. Nyt selkeästi situationistishenkinen projekti on Uusi, psykomaantieteellinen, yleiskaava. Ehkä enemmän kuitenkin itselle taustalla on Esa Kirkkopellon esittelemä ajatus teoksesta osiensa yhteisönä, osien vapaana järjestyksenä ja järjestäytymisenä sekä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Timo Soini -anastusesitys ja Eero-Tapio Vuoren kirjoitukset todellisuusesityksistä. Näiden lisäksi John Jordania olen googlaillut.

PETRI: Jo sähköpostini alussa mainitsin suoran toiminnan. Mitä tämä mielestäsi Vaalit 2012:n kohdalla tarkoittaa, vai onko tulkintani aivan väärä? En halua paljastaa ennalta kokouksessa suunniteltuja aktioita, jätän itsellesi valinnan haluatko esitellä jotain toteutunutta tai toteutuvaa esimerkkinä. Kaikkien suunnitelmien yhdistävänä tekijänä oli mielestäni kuitenkin se, että ne tapahtuisivat julkisessa tilassa ja osallistaisivat ihmisiä jossain määrin. Aktiot eivät siis olisi myös julkisessa tilassa, mutta sen laidassa toteutuvia performansseja, jotka on mahdollista ohittaa. Esimerkki tällaisestä voisi olla vaalikriittisten flaikkujen jakaminen feissareiden keskellä Narinkkatorilla. Aktioissa sen sijaan mentäisiin epämukavasti iholle, tehtäisiin tilanteita joista ei aivan yksinkertaisesti käveltäisi pois. Osa aktioista oli myös tarkoitus tehdä paljastamatta ryhmän yhteyttä niihin.

LÄTSÄ: Itse olen saanut kerran näpäytyksen siitä, että mikä vitun oikeutus mulla olisi jonkin taiteen nimissä käydä kenenkään iholle, tai mitä kaupunkitilan uhkaavaksi tekeminen omalla arvaamattomalla sekopäisyydellä voisi edesauttaa, pikemminkin se lisää paskaa maailmassa. Poliitikon suhteen taas ajattelen tilanteen olevan eri, koska hän on jo esitys on hänen osattava suhtautua muihin esityksiin. Toinen pointti voisi olla vapaaehtoisen osallistumisen kyssärin ohittaminen ja sanoa että ihmisethän ovat osallisia kaupungista halusivat tai eivät, miten tätä voisi todentaa: levittää Mannerheimintien suuntaisesti ja sitä pitkin Helsingin lävistävä hevosenpaska viiru, jonka leveys olisi 3m, korkeus 0,5m. Hämeenlinnan väylää pitkin viiru johtaisi maalle, toisesta päästään mereen päättyen. Viiru kulkisi myös maan alla tunneleiden kohdalla. Puolta ei voi vaihtaa paskaan astumatta.

PETRI: Ymmärtääkseni olit mukana tekemässä viimevuotista verokarhunkierto-performanssia, jossa sukkahousuin naamioituneet pukumiehet ja -naiset konkreettisesti kiersivät karhuasuista esiintyjää Elielinaukiolla. Harmaan talouden kurimuksesta oli mahdoton kävellä läpi väistelemättä sijoituspankkiireja. Poliittinen viesti oli harvinaisen selkeä. Oliko aktio mielestäsi onnistunut? Miten se vastaanotettiin? Onko Vaalien 2012 osainnoittajana jotain tuossa performanssissa syntynyttä?

LÄTSÄ: Veronkierto performanssiksi itselläni oli ajatus suuresta kapunkitapahtumasta, jossa tuhannet kaupunkilaiset olisivat kokoontuneet juhlien ja tanssien kiertämään verokarhua keskelle Helsinkiä liikenteen keskeyttäen. Ihmisten saamisessa mukaan on haastetta. Kritiikkinä verokarhu-tempauksesta voisi sanoa, että se oli vielä aika symbolistinen ja kuvittava mutta alku johonkin kuitenkin, kohti nettimeemejä ja oikeasti todellisuuteen puuttuvia tekoja. (Vastaesimerkiksi kuvittele tapahtuma, jossa Elielin aukiolle on tuotu häkissä oleva karhu, Suomen 10 suurinta veronkiertäjää on siepattu ja heitetään häkkiin yksi kerrallaan.)

PETRI: Samaan aikaan Vaalien kanssa on yliopiston liepeille opiskelijoiden keskuuteen syntynyt myös toinen kaupunkitilaa käsittelevä ryhmä: Vapaudu mainoksista -verkosto. Ryhmän tavoite on varsin yksinkertainen ja hyvä: vapautua mainoksista julkisessa kaupunkitilassa. Se keskittyy kirjoitushetkellä edistämään Thomas Wallgrenin (sd.) kaupunginvaltuustolle jättämän mainokset kieltävän aloitteen läpimenemistä. Toiminta on kuitenkin onneksi jatkumassa Wallgrenin aloitteen käsittelyn jälkeenkin ja sisältävän paljon muutakin kuin kaupunginvaltuustoon vetoamista.

Vaalit 2012 tuntuu toiminnaltaan asettuvan lähes vastakohtaiseksi Vapaudu mainoksista -verkoston lobbaamiselle. Tavoite ei vaikuta olevan vakuuttaa ketään, lähinnä ravistella ja ryöpyttää. Mitä mieltä olet verkoston tämänhetkisestä toimintatavasta, ja näetkö lobbaamisen kannattavana kansalaistoiminnan muotona? Toiminta ei myöskään asetu sovittuihin byrokraattisiin kanaviin ja menettelyihin. Miksi Vaalit 2012 tekee suoraa toimintaa lobbaamisen sijaan?

LÄTSÄ: Vapaudu mainoksista kokouksessa kysyttiin ketä kiinnostaa lobbaus, ehkä yksi käsi nousi; kysyttiin ketä kiinnostaisi kansalaistottelemattomuus ja sabotaashi, toista kymmentä kättä nousi. Minusta oli mahtavaa, kuinka paljon porukaa ensimmäiseen leffailtakokoukseen kerääntyi, en tiedä onko siellä nyt ollut kokouksia vai puuttuuko graafiset liidaajat kun mitään vastamainos kuvioita ei ole vielä kehitelty. Itse ajattelen, että kun näitä juttuja vapaaehtoisesti tekee niin tekemisen pitää itsessään olla jotenkin mielekästä ja palkitsevaa: lobbaus ei ainakaan itselle sellaiselta tunnu. Suomessa on helvetisti kaikenlaista järjestötoimintaa ja jos se näkyisi esim. vaalien aikaan katukuvassa sehän olisi järisyttävää, sehän olisi käsittämätön voima, jos vaikka Helsingin kansalaisjärjestöt tuottaisivat ehdotuksia, mitä pitäisi saada esille mainostilaan, ja yhtäkkiä meillä olisi valtava määrä talkoilla suunniteltuja julisteita jotka pitäisi saada esille jonnekin. Se mikä itseäni on kiehtoo on tämän ajatuksen saaminen esiin ja lietsominen, että koko kaupungin voisi todella laittaa liikkeeseen, jos sitä tarpeeksi moni taho ryhtyisi yhtä aikaisesti promoamaan, eikä päämäärän tarvitsisi olla yhteinen, vain liikkeen/tekemisen – ja vasta silloin puhutaan sellaisesta efektistä joka skabaa mainosfirmojen masseja ja firmojen mainosmasseja vastaan.

PETRI: Ryhmän tavoitteet vaikuttavat tarkoituksenmukaisen hämäriltä. Pakko myöntää, että pidän itsekin tässä tekstissä savuverhoa yllä. On selvää, että yksi ryhmän tavoitteista on saada ihmiset ajattelemaan vaaleja uudella tavalla. Onko olemassa jotain konkreettisempia tavoitteita, joita Vaalit 2012 pitää tähtäimessä? Milloin Vaalit 2012 on onnistunut, entä milloin se on epäonnistunut?

LÄTSÄ: Vaalit 2012 ei voi epäonnistua, sitä ei mittaa mikään, se vain on mikä on niin kuin teokset yleensä. Vaalit 2012 on onnistunut siinä että se on näyttänyt reitin ja mahdollisuuden puuttua ja osallistua poliittiseen sekä kaupunkiin itseemme. Kiitos!

Petri Vaittinen

VAALIT 2012: https://www.facebook.com/Vaalit12
Vapaudu mainoksista: https://www.facebook.com/VapauduMainoksista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s