Punainen poljin

Tämä kirjoitus, kuten koko sen avaama kirjoitusten sarja, on yhden 25-vuotiaan Helsingin yliopistossa opiskelevan pyöräamatöörin hengentuotosta. Se on syntynyt seuraavien premissien sumeana johtopäätöksenä:

  1. Polkupyöräily on poliittisesti kiinnostava aihe sekä vasemmiston, että opiskelijan näkökulmasta.
  2. Kaupunkipoliittikka on Sitvasille relevantti toimintakenttä.
  3. Allekirjoittaneella on intohimoinen suhde sekä Sitvasiin, että pyöräilypolitiikkaan.
  4. Pyöräaktivisimille on tilaa ja suorastaan tarvetta Helsingissä, HYYssä, Sitvasissa ja sitvas.fissä.

Ensimmäistä kohtaa olen käsitellyt perusteellisemmin Toimenpiteessä 1/2012 julkaistussa artikkelissani, jossa pyöräilyn kytkökset ympäristöön, tasa-arvoon ja kaupunkirakenteeseen motivoivat sen tarkastelua poliittisessa kehyksessä. Toinenkin kohta on helposti perusteltavissa. Riittänee, että lukija miettii hetken opiskelijoiden ja HYYn potentiaalia kaupungin kontekstissa, sekä Sitvasin asemaa tässä kuviossa. Kolmas ei ehkä kaipaa sen kummempia todisteita ja neljännen huomaa varsin nopeasti, kun yrittää esimerkiksi pyöräillä Helsingin keskustassa tai löytää pumppua kampukselta. Sitvas on yksi luonteva paikka toimia muiden joukossa, ja Sitvas.fi yksi käytännöllinen työkalu.

Toki kysymys siitä, eivätkö järjestön tai kirjoittajan resurssit voisi olla paremmassakin käytössä, on relevantti. Sitvasilla on jo monta rautaa tulessa, eikä pyöräily välttämättä tunnu erityisen akuutilta teemalta juuri nyt. Onko se todella niin iso juttu, että siitä kirjoittamiseen kannattaa upottaa monta työtuntia? Voidaanko tällä areenalla ja näillä aineksilla saavuttaa yhtikäs mitään? Vastaukseni näihin molempiin on kyllä.

Lyhyesti: pyöräily kytkeytyy moniin muihin yhteiskunnallisiin teemoihin, joiden tarkastelu eri näkökulmista voi tehdä vähintäänkin hyvää, ja joiden kanssa monet Sitvasin vaikutuspiirissä olevat ihmiset muutenkin painivat. Lisäksi pyöräily on arkipäiväisyydessään lähes näkymätöntä toimintaa. Sitä voi tehdä ahkerasti vuosikausia pysähtymättä koskaan varsinaisesti pohtimaan asiaa, ja juuri tästä syystä pienilläkin herättelevillä teksteillä voi olla verrattain paljon merkitystä ihmisten ajattelulle. Tekstit eivät myöskään ilmesty tyhjiöön: sarja on vain pieni pala laajempaa pyöräilytoimintaa niin Sitvasissa kuin sen ulkopuolella, ja kokonaisuus on osiensa summaa suurempi.

Laitetaan nämä kirjoitukset vielä historialliseen kontekstiin valaisemalla hiukan Sitvasin ja polkupyöräilyn yhteistä taivalta sellaisena kuin minä sen muistan. Varhaisin yhteys, johon muistini ilman perusteellisia tutkimuksia ylettyy, löytyy Toimenpiteestä 1/2009, jossa S. Alvarez nosti turhautuneena esiin lukuisia pyöräilyn ongelmakohtia. Hän haikaili eräänlaisen pyöräilyn supersankarin perään. Joissakin näistä ongelmista on päästy jo eteenpäin, mutta yleisesti ottaen teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Tänä päivänä Sitvasin pyörästä kuitenkin kuuluu ketjujen kitinän sijaan kellon iloisia kilahduksia. Itse en ajatellut jäädä odottelemaan myyttistä pyöräsankaria, vaan yrittää saattaa yhteen ja voimaannuttaa ihmisiä, joiden toiminnasta tuo hahmo syntyy. Sebulle ja muillekin suosittelen lämpimästi Kriittiselle pyöräretkelle osallistumista, jotta tekstissä esitetyn kaltaisista harhaluuloista päästäisiin eroon. Kriittisillä polkeminen on turvallista ja sujuvaa, poliittista terää on paljon aiempaa enemmän ja ihmisiäkin on kymmenien sijaan satoja!

Pyöräilyn supersankari.

Samassa lehdessä V. Korkkula puhuu situationismin kielellä kaupunkitilan kokemisesta ja haltuunotosta. Vaikka pyöräilyä ei varsinaisesti mainitakaan, suosittelen tekstiä inspiraatioksi kaupunkitilan havainnointiin satulasta käsin. Kuten kolme vuotta myöhemmin samassa lehdessä itsekin totesin, pyöräilijän tulee ottaa itselleen kuuluva tila, joskin tarkoitan sitä hiukan käytännönläheisemmässä merkityksessä. Tilan varsinainen uudelleenmäärittely ja konkreettisempi haltuunotto täytyy pyörän selässä tehdä huolella ja harkiten, ja yleisesti ottaen liikennesääntöihin tulee mielestäni suhtautua vakavasti paitsi oman ja muiden turvallisuuden, myös paremman liikennekulttuurin nimissä. Kadunvaltaukset, Hämeentien taannoinen pyöräkaistanmaalaustempaus ja jo mainitut Kriittiset (kirkkaimpana esimerkkinä Länsiväylä syksyllä 2011) tuottavat riemulla niitä kaivattuja toisenlaisia tiloja ja kokemuksia. Jalkakäytävät pitää sen sijaan edelleen säästää jalankulkijoille, eikä autoilijoitakaan pidä provosoida ihan miten sattuu. Tila on syytä ottaa haltuun kohteliaasti, mutta päättäväisesti.

Sikäli kun tiedän, on Sitvasissa ollut tekstien saralla sittemmin hiljaisempaa. Vaaliohjelmissa on kylläkin puhuttu pyöräilystä, ja HYYn kaupunkiohjelman eteen tehty työ on ainakin ohjelman sisällön puolesta kantanut hedelmää. En osaa kuitenkaan sanoa onko se johtanut vielä mihinkään konkreettisiin muutoksiin. Jos Sitvas-konkareilla on tähän kohtaan täydennettävää, on kommentikenttä vapaa. Viimeisen parin vuoden aikana Sitvasin listoilla on levinnyt mainoksia pyörätapahtumista, kuten Kriittisistä ja Pyöräilyilloista, ja viime keväänä pidimme World Student Capitalin Pyörällä kampukselle -suunnistuksessa yhteistä rastia Kupoli-tovereidemme Helsingin yliopiston Maan ystävien kanssa. Itse HYMYn varapuheenjohtajana olen osasyyllinen tähän kollaboraatioon. Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, on todettava Sitvasin osallistuneen aktiivisesti pyöräaktivisminkin areenana toimivan Kupolin luomiseen. Rakkaassa kerhotilassamme on järjestetty mm. useita Pyöräilyiltoja, Pyöräpajan tukibileet ja fillariaiheisia elokuvanäytöksiä.

Ei siis yhtään hullummin oikeastaan. Nyt on kuitenkin aika katsoa eteenpäin: mitä saamme aikaan tänä vuonna? Ekskursioita, tapahtumia, kannanottoja vai kenties jotain ihan muuta? Parempaa pyöräinfraa kampuksille, vai jopa askelia kohti autotonta kampusta? Näitä kirjoituksia nyt syntyy ainakin, mutta tavoitteet on asetettava paljon korkeammalle. Samalla on kuitenkin muistettava, että pyöräily on – ja sen on hyväkin olla – vain pieni osa Sitvasin agendaa. Yhtäkaikki tämä on hyvä aika olla pyöräaktivisti Helsingissä, ja Sitvas on yksi oivallinen vaikuttamisen paikka. Haluatko sinä olla mukana tekemässä parempaa kaupunkia?

Ehkä tässä on jo tarpeeksi syitä kirjoittaa. Mutta mihin tällä oikeastaan pyrin? Tekstien kollektiivinen tarkoitus on moninainen. Pyöräilyn poliittisten ulottuvuuksien kartoittaminen ja käsitteleminen, kokemusten ja käytännön tiedon jakaminen sekä ihmisten kannustaminen pyöräilyyn ja pyörätoimintaan ovat joitakin asioita, joita yritän kirjoituksillani saada aikaan. Oikeastaan olen jo tyytyväinen, jos onnistun tuomaan yhdellekin lukijalle uusia näkökulmia kaupunkitilaan ja liikenteeseen tai toiminnaksi asti kypsyvän halun lähteä liikkeelle pyörällä. Jos tekstit kirvoittavat rakentavaa keskustelua niin aina parempi.

Enemmän varsinaista asiaa on luvassa sarjan seuraavissa osissa, joita putkahtelee eetteriin ehkä kerran kuussa. Aiheet ja otteet vaihtelevat, ja tarkoitus on kirjoittaa ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi kaupunkipyörien poliittisista koukeroista, kypärän mutkikkaasta etiikasta, Critical Mass -liikkeestä ja kaupunkitilan kokemisesta pyörällä. Liittyen lähes pelkurimaiseen karkaamiseeni (vaikka Helsinki on kaikkea muuta kuin valmis!) raportoin toki myös kokemuksistani uudessa asuinkaupungissani merten ja maiden takana. Koetan kuitenkin pitää mielessä edellä mainitun paikallisen relevanssin ja säilyttää kosketuksen pääkaupunkiseutulaisten lukijoiden elämänpiiriin. Ensi kerralla pureudunkin tarkemmin pyörätoiminnan mahdollisuuksiin Helsingissä ja netissä.

Angi Mauranen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s