Kaavoja sitvas.fi-verkkomedialle

Me olemme kyllästyneet medioihin. Aloha! julkaisi pelkkiä ideoita niiden toteuttamisen sijaan, mutta siitäkin on jo kolmekymmentä vuotta. Helsingin Sanomat julkaisee itse lukijoidensa sen teksteistä leikkaamat ja kokoamat runot. Meille myydään vesitettynä jo dadaistien vastarintakin. Televisiota emme ole omistaneet vuosiin.

Paperimedioiden tulevaisuus on ollut verkossa viimeiset kymmenen vuotta, ja verkkomediat ovat vakiintuneet jo Suomeenkin. Me luemme Nuorgamia, mutta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta (tumblr-kritiikki Reginan Soita mulle:sta) se julkaisee tekstejä joita paperiset musiikkilehdet eivät paina. Me luemme Laitosta, joka julkaisee artikkeleja jotka painettaisiin jos niille olisi lehti.

Tarkimmat uutiset tovereiden taisteluista maailmalla, viimeksi Espanjasta ja Kreikasta, toimittavat Revalvaatio, Takku ja Vice. Vice onkin verkkomedioista paras. Asturiaksen todellisuuden vierestä voi lukea myyttisistä penissienistä. Videosarja pohjoiskorealaisten työleireistä Venäjällä on yksi viime vuosien journalistisia tekoja. Samalla ei voi unohtaa tulevaa Snoop Lion -dokumenttia.

Tilanne ei ole parempi opiskelijakunnan keskuudessa. Ylioppilaslehti ei osaa päättää haluaako se olla City vai Nyt-liite. Naurettavat kahden rivin kritiikit puolustavat paikkaansa vain perinteillä. Vaalilupaukset rikotaan, mutta kukaan ei murise. Ylioppilasteatterin tietotoimisto on jäänyt tukevasti immanenssin tasolle.

Me tunnemme kuinka meiltä viedään tilaa kaupungissa. Me tunnemme kuinka meiltä viedään akateemista vapautta. Me tunnemme kuinka meitä myydään pankeille. Me tunnemme kuinka yhteisöjämme hajotetaan yksilöiksi. “Hacienda on rakennettava”, kirjoitti Ivan Chtcheglov jo vuonna 1953.

Sitvas.fi on ennen kaikkea tila yhteisölle, paikka ajatuksille joita me jaamme, mutta joita me emme voi lukea mistään. Se on paikka jossa voimme järjestyä ja jakaa tietoa, luoda uusia mahdollisuuksia olla maailmassa. Se on meidän oma tilamme, jossa saamme oman äänemme kuuluviin omilla ehdoillamme. Meidän Haciendamme.

Situationistit näkivät uudessa teknologiassa mahdollisuuden uusille tavoille toteuttaa kaupunki. Chtcheglov suunnittelee raiteilla liikkuvia taloja, jotka olisivat aamulla rannalla ja illalla metsässä. Meille uusi, tai oikeastaan nykyinen, teknologia mahdollistaa rajattoman määrän tilaa, kopioita ja äärettömän laajan levityksen.

Situationistinen internationaali oli avantgardistinen liike, ja kuten kaikki avantgardistit hekin olivat uutuuden kultin pauloissa. Kaikki vanha piti mielellään hävittää ja ainoastaan uudella oli merkitystä. Todellisuudessa mikään uusi ei ikinä ole oikeasti uutta. Situationistit itsekin yhdistyivät olemassa olleista järjestöistä.

Aikalaiskirjoittajien mukaan punkin jälkeen, vuodesta 1977 alkaen, oli muutaman vuoden jakso jolloin populaarikulttuurissa kaikki tuntui olevan mahdollista. Tämä näkyi etenkin musiikissa, jossa luovuus oli hetken markkinavoimia etevämpi.

Punkin ihanteisiin kuului ajatus siitä, että kaikilla oli oma bändi, kaikki tekivät omaa musiikkiaan. Soittotaidolla ei ollut väliä, eikä sillä oliko varaa kalliisiin soittimiin. Edes kitaroita ei tarvinnut osata itse virittää. Kuka tahansa saattoi olla muusikko.

Bändejä syntyi kuin sieniä sateella, samoin kuin zinejä. Zinet olivat amatöörien käsintekemiä lehtiä heille tärkeistä asioista, lähinnä omista suosikkibändeistä. Kuka tahansa saattoi myös olla toimittaja. Tämä on se ihanne johon sitvas.fi tarttuu, ja syy siihen miksi sekään ei ole oikeasti mitään uutta. Toimituksellinen linja on seuraava: jos se on kiinnostavaa, se julkaistaan. Kirjoitustaidolla ei ole väliä.

Verkkomedioiden ongelma on se, että niiden kirjoittajat ovat järjestään vähintään puoliammattilaisia. Tekstit noudattelevat samoja käytäntöjä ja samaa kieltä kuin vakiintuneet paperiset julkaisut. Niissä on arvossaan ammattimaisuus ja ne vastaavat siten lukijan odotuksia aiheesta riippumatta. Yhtenä poikkeuksena on Vice, joka yllättää hylkäämällä hyvän maun ja muut porvarilliset ihanteet.

Chtcheglov kirjoittaa, että Hacienda pitää rakentaa, koska Haciendaa ei ole ollut olemassa. Haçiendaa ei myöskään ole ollut olemassa ja post-punk on unohdettava jälkikäteen kirjoitettuna haaveiluna. Sitvas.fi aloittaa nykyhetkestä ja toistaa aiemmin tehdyt virheet. Se katsoo tulevaisuuteen, mutta ei unohda historiaa.

Situationistit olivat lopulta taiteilijoita, mutta vaikka tämän tekstin tyyli läheneekin manifestia, on sitvas.fi ennen kaikkea käytännön projekti. Se on vain tila tai paikka. Siksi sillä ei oikeastaan ole nimeä: sitvas.fi on osoite. Osoite, joka kertoo mikä taho maksaa tilan vuokran. Verkkomediaa voisi ajatella torina: yhteisenä julkisena tilana yhteisön keskellä.

Sitoutumattomalla Vasemmistolla on tietysti intressejä vuokraamaansa tilaan. Osoitteessa sitvas.fi sijaitsevat järjestön uudet kotisivut ja sen kautta on tarkoitus jatkossa hoitaa järjestön tiedotusta jo käytössä olevien sähköpostilistojen ja Facebook-sivun lisäksi. Verkkomedia on myös kerran vuodessa ilmestyvää Toimenpidettä nopeampi kanava järjestön tiedotustarpeisiin.

Sitvas on poliittinen järjestö ja verkkomedialla on kirjoitushetkellä kaksi poliittista tavoitetta. Ensimmäinen on edustajistopolitiikan politisoiminen. Edarivaaleissa äänestetään omaa kaveria, ainejärjestön puheenjohtajaa tai sitä kuka tarjoaa muffinsseja Päärakennuksen edessä. Varsinaisesta edustajiston toiminnasta suurin osa ylioppilaskunnasta ei tiedä mitään.

Edustajiston toiminnan valvominen kuuluu periaatteessa Ylioppilaslehdelle, mutta sitä ei ole kiinnostanut hoitaa tehtäväänsä. Verkkomedia tulee seuraamaan edustajiston kokouksia ja kertomaan millä perusteilla Patrian vuokrasopimusta puolustetaan tai miksi HYY:llä ei ole kantaa ydinvoimasta.

Toinen tavoite on tuoda vaihtoehtoisia käsityksiä opiskelijuudesta vallitsevan, lähinnä sitsaamiseen keskittyvän kuvan tilalle. Ylioppilaskunnan piirissä on jo nyt monenlaista toimintaa ja on surkeaa, että valtakäsityksessä opiskelijoiden toimintamahdollisuudet rajoittuvat perseilyyn joko iltapuvussa tai haalarissa.

Haluatko osallistua teoksellasi verkkomediaamme? Lähetä ideasi allekirjoittaneelle osoitteeseen petri piste vaittinen ät helsinki piste fi, tavoite on antaa vertaispalautetta ja muuta tukea kaikille tekijöille. Julkaisemme teknisen osaamisemme rajoissa kaikkea tekstistä liikkuvaan kuvaan ja äänitaideteoksiin.

Petri Vaittinen

Kirjoitus on julkaistu alun perin Toimenpiteen numerossa 1/2012.

One response to “Kaavoja sitvas.fi-verkkomedialle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s